Marraskuun pimeys on koittanut. Nyt kannattaa panostaa hieman viihteeseen ja hauskanpitoon, jotta jaksat pitkän ja pimeän alkutalven ylitse.
Olen syntynyt 80-luvun alussa, joten klassikkoleffoilla 80-ja 90-luvuilta on erityisen rakas paikka sydämessäni. Tähän postaukseen olen koonnut 10 klassikkoa, jotka ovat pitäneet pintansa vielä kaikkien vuosien jälkeenkin.
Luvassa on jännitystä, seikkailua, draamaa, romantiikkaa ja komediaa. Tästä joukosta et löydä vakavia taideleffoja vaan puhdasta viihdettä!
Oletko valmis? Tässä tulee!
Ghost – Näkymätön rakkaus (1990)
Romanttisen draaman Ghost pääparia Samia ja Mollyä esittävät edesmennyt 80-luvun supertähti Patrick Swayze ja 90-luvun suosikki Demi Moore. Rakastunut nuoripari on vasta aloittamaisillaan yhteistä elämäänsä kun tapahtuu jotain traagista.
Tapaturman seurauksena Samista tulee kummitus. Molly ei kuitenkaan näe eikä kuule häntä. Eksentrinen meedio, jota esittää Whoopi Goldberg, saa kuitenkin yhteyden Samiin. Niinpä hän alkaa esiintyä Mollyn edesmenneen miehen tulkkina, jotta he yhdessä saavat ratkaistua Samin kuolemaan liittyvän mysteerin.
Elokuva on romanttisten elokuvien helmi, eikä vähiten kuuman ja koskettavan savenvalantakohtauksen vuoksi, jota on myös parodioitu paljon. Toki elokuvan trikkitemput ovat nykypäivänä jo kökön näköisiä, mutta juonen oivaltavuutta ja omaperäisyyttä sekä elokuvan viihdyttävyyttä se ei muuta mihinkään.
Koskettava ja romanttinen elokuva erityisesti Patrick Swayzen faneille ei jätä sinunkaan silmäkulmaasi kuivaksi.
The witches of Eastwick – Noidat (1987)
Seikkailullisen sähäkkä seksikäs komedia kolmesta pikkukaupungin naisesta, jotka puhkeavat kukkaan ja vapautuvat seksuaalisesti erikoisen ja röyhkeän kukkoilijan saapuessa kaupunkiin. Alun hurmion ja hullaantumisen jälkeen naiset huomaavat, että miehessä on jotain erityisen synkkää ja pahaa.
Jos jokin vaikuttaa liian hyvältä ollaaksen totta, se yleensä on…
Konkarinäyttelijöiden joukko tekee elokuvasta nautinnollisen ja kutkuttavan. Michelle Pfeiffer, Cher ja Susan Sarandon muuntautuvat upeasti hiljaisista ja vaatimattomista hissukoista elämästä nauttiviksi, anteeksipyytelemättömiksi kaunottariksi. Jack Nicholson on erityisen osuva valinta irstaaksi ja mahtailevaksi Daryl Van Horneksi.
Elokuva on erikoinen ja kuvastaa hyvin kahdeksankymmentäluvun elokuvien leikittelevää otetta, jossa mitään ei otettu liian vakavasti. Kuitenkin juonen taustalla on mielestäni oikea ja tärkeä sanoma: nainen ei tarvitse miestä vapautuakseen tietyistä hänelle ulkopuolelle asetetuista rooleista, vaan voi itse määritellä, mitä ja kuka on. Ei kenenkään muun vuoksi, vaan itsensä vuoksi.
Dangerous liaisons – Valheet ja viettelijät (1988)
Glenn Close, John Malkovich , Michelle Pfeiffer, Uma Thurman ja Keanu Reeves näyttelevät tässä mehevässä 1700-luvulle sijoittuvassa aristokraattien juonittelukarkelossa. Tylsistynyt leskirouva, markiisitar de Merteuil lyö vetoa entisen rakastajansa kanssa, kumpi onnistuu tehokkaammin rappeuttamaan neitseellisen tuoreen rouvan Madame de Tourvelin.
Miten julma peli tunteilla päättyy kovettuneen markiisittaren osalta? Saako paha palkkansa?
Jälleen loistavilla näyttelijöillä pakattu romanttinen draama, joka pistää vihastumaan ja ihastumaan. 1700-luvun rikkaiden elämän seuraaminen tuo elokuvaan oman jännittävän lisänsä.
Kolmella Oscarilla palkittu elokuva onkin ansainnut paikkansa romanttisten pukudraamojen joukossa. Omasta mielestäni elokuva on yksi Closen parhaimmista. John Malkovich tekee jälleen upean roolin puistattavana, mutta silti oudon karismaattisena aatelisena.
Single white female – Nuori naimaton nainen (1992)
Trillerin ja draaman yhdistelmä kertoo nuoresta kaupunkilaisnaisesta Allisonista (Bridget Fonda), joka etsii kämppistä. Hän laittaa lehteen ilmoituksen ja löytääkin sopivalta ja mukavalta vaikuttavan nuoren naisen. Jennifer Jason Leighin näyttelemä uusi ystävä Hedra osoittautuu kuitenkin pian vähän liian ripustautuvaksi.
Pian Allison joutuukin tosissaan miettimään, miten päästä eroon uudesta kämppiksestään. Vuokralaiseksi ei kannata ottaa ihan ketä tahansa…
Elokuva on kuin kuvakavalkadi kaikesta, mikä 90-luvun alussa oli muotia, Allisonin hiustyylistä vaatteisiin.
9 ½ weeks – 9 ½ viikkoa (1986)
Unohda Fifty Shades of Grey. Hollywoodin oma paha poika Mickey Rourke ja huippumallinakin työskennellyt Kim Basinger kohauttivat ekana!
9 ½ viikkoa on eroottinen romanttinen draama, jossa jännittävä ja kiehtova pörssivälittäjä John Gray alkaa piirittää Kim Basingerin esittämää Elisabethia. Seurauksena on jännittävä seikkailu, jossa pari kokeilee seksuaalisia rajojaan mitä erikoisimmissa paikoissa.
Mutta mitkä ovat säännöt ja kenen säännöillä pelataan? Mitä John oikeasti haluaa?
Mickey Rourke näytteli aikanaan useammassakin eroottisessa trillerissä, mukaan lukien elokuvassa Villi orkidea (1989). Jokin kumma kai miehen olemuksessa viehättää, sen toteaa elokuvan Elisabethkin.
Elokuvan leikittelyt jääpaloilla ovat jääneet ikoniseksi kohtaukseksi, jota on myös parodioitu.
Beetlejuice (1988)
Batmaninakin aikanaan esiintynyt Michael Keaton tekee poikkeuksellisen roolin tässä 80-luvun komedioita parhaimmillaan kuvastavassa elokuvassa.
Yllätyksellinen, surrealistinen, leikittelevä, pikkutuhma. Beetlejuice on ilkikurinen, mahtaileva, porsasteleva ja hurmaava hahmo, joka saapuu paikalle kun kutsut häntä kolmesti. Sitten elämäsi ei olekaan enää ikinä entisenlainen.
Geena Davis (Barbara) ja Alec Baldwin (Adam) näyttelevät elokuvassa kilttiä ja tunnollista pariskuntaa, joka menehtyy tapaturmaisesti. Heidän hurmaavan talonsa ostaa juppipariskunta, joilla on tummanpuhuva goottitytär (Winona Ryder). Kohta kaikki on kuin Huvikummussa vinksin ja vonksin kun abstraktiin taiteeseen hurahtanut uusi rouva sisustaa ja kalustaa talon uusiksi.
Talossa yhä asuva mutta vain olomuotoaan muuttanut kuollut pariskunta Barbara ja Adam alkavat kummitella häätääkseen tuon erikoisen uuden omistajakunnan. Avuksi pelotteluun tarvitaan kuin sattuman kaupalta paikalle osunut Beetlejuice.
Mutta kannattaa varoa, mitä toivoo…
Kulttileffaksi muodostunut Beetlejuice on elokuva, jota katsoessa pääsee ihan omaan hullunkuriseen maailmaan, jossa kaikki on mahdollista. Suosittelen kaikille lapsenmielisille.
The Mosquito Coast – Moskiittorannikko (1986)
Hassunhauskasta hulluttelusta päästään aivan eri maisemiin, niin vertauskuvallisesti kuin kirjaimellisestikin. Onko länsimainen yhteiskuntamme rappeutunut niin moraalisesti kuin fyysisestikin? Onko ”luontoon” mahdollista palata? Ja jos on, onko siellä kaikki paremmin?
Harrison Ford parhaimmillaan esittää hullua tiedemiestä, omalaatuista perheenisää, jonka päähänpinttymä on luoda sademetsään aivan uusi ja rappeutumaton sivilisaatio.
Perheparkaa raahataan mukana isän villityksissä. Kuten usein ihmisillä, joilla on vahva kutsumus yhteen asiaan, niiden rakkaimpien toiveet ja tarpeet eivät ristiretkellä paljon paina.
Niinpä alkaa muutto Väli-Amerikan sademetsiin. Kaikki ei kuitenkaan suju aivan suunnitelmien mukaan. Onko utopian luominen mahdollista? Entä onnistuuko isän keksintö? Pilaako sivistynyt tiedemaailma innovaatioineen sademetsien alkuperäisasukkaiden elämän vai edistää sitä?
Asialleen pakkomielteisesti omistautuva keksijäisä saa perheeltään pyyteettömän tuen myös epäonnistuessaan.
Elokuvassa nähdään myös edesmennyt River Phoenix. Vaimon roolissa on Helen Mirren. Elämän tärkeimpiä asioita pohdiskeleva elokuva perustuu Paul Therouxin kirjaan Moskiittorannikko. Ford teki elokuvassa omasta mielestään yhden parhaista rooleistaan. Kriitikot eivät valitettavasti olleet samaa mieltä.
Philadelphia (1993)
Tom Hanks on eittämättä yksi lempinäyttelijöistäni. Aikanaan merkittäväksi elokuvaksi noussutta Philadelphiaa tähdittää myös toinen loistava näyttelijä, Denzel Washington.
Juuri lakifirman osakkaaksi päässyt Andrew (Hanks) sairastuu aidsiin, jonka tähden hänet laittomasti erotetaan virastaan. Hän päättää taistella oikeudessa entisiä työtovereitaan vastaan.
On kuitenkin vaikeaa löytää asianajaja, joka puolustaisi häntä oikeudessa. Homofoobikko Joe Miller (Washington) ottaa alun vastustelujen jälkeen jutun itselleen. Lopulta Andrew ja Joe myös ystävystyvät.
1990-luvun maailma oli kovin erilainen nykypäivään verrattuna. HIV ja aids olivat uusia ja pelottavia sairauksia, joista moni sai maksaa kovan hinnan. Nykyään HIV on jo hoidettavissa. Välillä mietinkin, kuinka erilailla vaikkapa Freddie Mercuryn elämä olisi mennyt, jos hän olisi sairastunut kymmenisen vuotta myöhemmin.
Ei niin yllättäen, Hanks voitti roolistaan Oscarin. Miesystävän roolissa nähdään Antonio Banderas.
Varaa nenäliinoja esille, kun katsot tämän elokuvan.
Point Break – Myrskyn ratsastajat (1991)
Okei, myönnettäköön, olen Patrick Swayzen iso fani. Mutta lisäksi Myrskyn ratsastajat on yksi 90-luvun parhaista toimintaelokuvista. Lisäksi siinä on kaksi suurta aikansa näyttelijää: Keanu Reeves ja Swayze.
Johnny Utah (Reeves) on nuori poliisi, joka lähetetään peitetehtäviin tutkimaan ratkaisematonta pankkiryöstöjen sarjaa. Tekijöiksi osoittautuvat entisiksi Yhdysvaltain presidenteiksi naamioituneet miehet.
Pian syyllisiksi paljastuukin paikallinen surffarijoukko, joka elää omaa anarkistista ja villiä elämäänsä. Joukon johtaja Bodhi on puoliksi henkinen puoliksi rikollinen hahmo, joka opettaa Utahin surffaamaan ja löytämään villin puolensa.
Moni katsoja näkee Utah’n ja Bodhin suhteessa merkkejä vahvasta bromancesta. Lopussa Utah’n onkin vaikea enää hahmottaa, kenelle hänen tulee olla uskollinen.
Jos et muuten ole kiinnostunut, niin kehotan katsomaan ihan vain Swayzen ja Reevesin takia, he eivät nimittäin ikinä ole näyttäneet komeammilta!
Birdcage – Lainahöyhenissä (1996)
Koomikko ja näyttelijä Robin Williams oli virtuoosi huumorin saralla. Niin myös elokuvassa Birdcage, jossa hän esittää Floridassa asuvaa homoseksuaalisessa parisuhteessa elävää ravintolayrittäjää. Hänen aikuinen poikansa pamauttaa pommin ja kertoo rakastuneensa – nuoreen kauniiseen naiseen ja aikovansa naimisiin.
Ainoa ongelma on, että miamilaiseen ravintola-ja drag queen-skeneen tottuneen kirjavan perheen elämä eroaa kovin paljon tulevien appivanhempien elämästä. Appiukko nimittäin on erittäin konservatiivinen senaattori.
Onko kahden näin erilaisesta maailmasta tulevan nuoren mahdollista yhdistää perheensä?
Tämä elokuva on täynnä lempeää huumoria, aurinkoa, positiivisuutta ja tanssia. Huolimatta huumorista, elokuva kantaa tärkeää sanomaa: annetaan kaikkien kukkien kukkia. Teeskely ei kanna pitkälle, vaan on parasta olla oma itsensä, sama mitä muut tykkäävät.
Komedioista tuttu Nathan Lane tekee erinomaisen suorituksen Williamsin (Armand Goldman) puolisona.
Lopuksi
Mitä pidit näistä suosituksistani? Millaisen listan itse tekisit? Kuulisin mielelläni mielipiteesi:)
