aitiys-suorittaminen

Äitiys, suorittaminen ja intensiivinen vanhemmuus

Liian tiukat kriteerit omaa äitiyttä kohtaan voivat tuottaa sinulle pettymyksen ja altistaa masennukselle.

Äitiyden katuminen on tabu yhteiskunnassamme.

Äiti, joka toteaa katuvansa äitiyttään, vaiennetaan nopeasti. Häntä kehotetaan hankkimaan apua.

Kun ulkopuolisille äidin tunteet usein näyttäytyvät mielenhäiriönä tai korjattavana asiana, äiti kokee ehkä katumuksen liittyvän nimenomaan äiti-identiteettiin, jota ei vain koe omakseen.

Jyväskylän yliopistossa on menossa projekti nimeltä Äitiyden katumus.

Tutkimuksen tavoitteena on antaa ääni äideille, jotka eivät halua(isi) olla äitejä.

Asiaa ovat tutkineet Jyväskylän yliopiston tutkijatohtorit Tiina Sihto ja Armi Mustosmäki vuonna 2019 julkaistussa tutkimusartikkelissa Äitiyden katuminen intensiivisen äitiyden kulttuurissa.

Sihdon ja Mustosmäen tutkimusartikkeli pohjautui Vauva.fi-sivuston keskusteluihin äitiydestä.

Äitiys ja ulkoa tulevat vaatimukset

Äitiyttä on kovin helppo eksyä suorittamaan.

Sinulla voi olla oma ihannekuva äitiydestä. Ehkä pyrit kohti tuota ihannekuvaa päivittäisessä tekemisessäsi.

Sinulle tarjotaan myös median ja yhteiskunnan taholta vanhemmuuteen ja kasvatukseen liittyviä ohjeistuksia, suosituksia, sääntöjä ja kieltojakin.

Sinunkin lähipiirissäsi on varmasti henkilö, joka auliisti jakaa neuvojaan – pyytämättä.

Välillä sinusta voikin tuntua, ettei vaatimuksille ole enää mitään rajaa.

Tiedän, miltä sinusta tuntuu, sillä koen samaa turhautumista päivittäin itsekin.

Luulisi, että riittää kun olet hyvä ihminen, rakastat lastasi ja huolehdit hänen tarpeistaan.

Mutta ei. Kasvatusohjeita tuppaa tulemaan joka tuutista. Juuri kun olet omaksunut yhden tavan, suositus muuttuukin aivan päinvastaiseksi.

Lapsen pitäisi harrastaa, älylaitteita ei saa käyttää liikaa, hänen kanssaan pitää jutella tunteista ja käytöstavat pitää olla. Itsenäinen tulee olla, jotta pärjää maailmalla.

Lapsi ei saa olla ujo hissukka (vaikka se kuuluisi hänen ihanaan perusluonteeseensa) vaan jo varhain pitää oppia käyttämään kyynärpäitään, jottei vain tulisi koulukiusatuksi tai syrjäytyisi yhteiskunnasta.

Pitää kasvattaa lapsi menestymään jo varhaisessa vaiheessa, vaikka samalla lapsuutta pitäisi vaalia ja suojella.

Ravinnon kannattaa olla luomua, sillä nykyravinnossa on kaikkea haitallista ja ravintovajaata.

Äidin tulee olla naisen malli ja joskus miehenkin malli.

Tulee rakastaa ehdoitta mutta pitää rajat ja kuria.

Täytyy huolehtia, että läksyt tulee tehtyä ja lapsesta kasvaa sosiaalinen ihminen, jolla on matkaeväät kunnon aikuiseksi.

Kaiken päälle vielä korona ja koronarajoitukset.

Huhhuh.

Vaatimukset ja arjen ristipaineet vetävät sinua joka raajasta eri suuntiin.

Yölläkään et saa levätä, kun äidin metatyö pitää hereillä.

Vinkkejä jaksamiseen lasten kanssa saat tästä artikkelistani, vinkit sopivat artikkelin nimestä huolimatta joka vuodenaikaan: Miten jaksaa kotona lasten kanssa – 20 vinkkiä syksyyn

Intensiivinen vanhemmuus ja suorittaminen

Tässä postauksessa opit, mitä intensiivinen vanhemmuus on. Saat myös asiantuntijan vinkkejä vanhemmuuden suorittamisesta luopumiseen.

Jotta löytäisit oman äänesi äitinä ja ymmärtäisit, että sinä olet hyvä ja riittävä vanhempi sellaisena kuin olet.

Mitä intensiivinen vanhemmuus on?

Kun äiti pettyy äitiyteen tai katuu vanhemmuuttaan, voi usein olla kyse siitä, että hän on pettynyt ennemmin omaan itseensä kuin lapseensa. Äitiys ja äitiyden rooli ei ehkä ollutkaan sitä, mitä sen kuvitteli olevan.

Näin ollen virheelliset, ruusunpunaiset tai liialliset odotukset ja kriteerit vanhemmuuden suhteen voivat myös aiheuttaa katumusta ilman, että se liittyisi suoraan lapseen itseensä.

Pettymyksen tunteita ja katumusta ei haluta näyttää omalle rakkaalle lapselle, koska pelätään, että lapsi traumatisoituu.

Tästä lähtee sitten käyntiin viheliäinen ja vahingollinen äitiyden suorittamisen kierre eli intensiivinen vanhemmuus, jolla hyvitetään katumusta ja pidetään itsensä kiireisenä.

Hyvä esimerkki intensiivisestä vanhemmuudesta on Solsidan-sarjan Mikaela Schiller: on oltava hulppeat ja täydelliset syntymäpäiväjuhlat, vaikkei lapsi sitä itse haluaisikaan.

Mickanin varhaisteinillä on oltava uusimmat älylaitteet ja merkkivaatteet ja vauvanruoaksi kelpaa ainoastaan itsetehty ja soseutettu luomuruoka. Purkkiruokaa piilotellaan muilta pienen vauvan äideiltä.

Siinä samassa äidin tulee näyttää upealta valvotuista öistä huolimatta. Täydessä tikissä, tietysti.

Intensiivinen vanhemmuus on viime vuosina noussut eräänlaiseksi äitiyden malliksi.

Kun halutaan tehdä kaikki oppikirjan mukaan eikä sallita ”virheitä” omassa vanhemmuudessa.

Haetaan jotain täydellistä äitiyttä, jota ei tietenkään ole olemassakaan.

Kun asetetaan tiukat kriteerit esimerkiksi ravinnon, harrastusten, ajankäytön ja viihteen suhteen eikä niistä löydy joustoa tilanteesta riippumatta.

Käydään kilpajuoksua jonkin olemattoman kanssa. Some ei suinkaan helpota oireilua.

Lasta kurssitetaan, koulutetaan, puetaan, valvotaan ja ohjaillaan loputtomiin. Monimutkaiset säännöt ja rutiinit käyvät jaksamisen päälle niin aikuisella kuin lapsella.

Intensiivinen vanhemmuus sitoo vanhemman ja lapsen yhteen loputtomaan suorittamisen kierteeseen.

aitiys-katumus

Intensiivisen vanhemmuuden seuraukset

No, arvaat jo mihin kaikki suorittaminen sitten johtaa?

Äidin uupumiseen tietysti sekä entistäkin pahempaan oloon ja katumukseen.

Intensiivisessä vanhemmuudessa, tutkija Sharon Haysin mukaan, äitiyttä suoritetaan asiantuntijavetoisesti, lapsikeskeisesti, emotionaalisesti vaativasti, työläästi ja taloudellisesti vaativasti.

Äiti omistautuu tällöin totaalisesti vanhemmuudelleen, jopa oman hyvinvointinsa kustannuksella.

Esimerkkinä: Mummulassa ”vahingossa” lapselle tarjottu suklaakeksi voi suistaa intensiivistä vanhemmuutta suorittavan äidin raiteiltaan, sillä lapsi on sokerittomalla ruokavaliolla.

En suinkaan väitä, että sokerin syöttäminen lapselle olisi välttämätöntä tai terveellistä. Lapsi, kuten aikuinenkaan, ei tarvitse sokeria.

Kunnioitan jokaisen äidin valintoja ja periaatteita ja tiukan ruokavalion taustalla saattaa myös olla allergia tai muut terveyssyyt.

Mutta väitän, että aika moni äiti saattaa myös omalta osaltaan vaikuttaa siihen, että tuntee olonsa riittämättömäksi. Uskallan väittää näin, sillä asetan myös itse omalle äitiydelleni välillä turhan monimutkaisia ”sääntöjä” ja kriteerejä. Joskus voi todellakin antaa vain mennä ja ottaa rennommin.

Jos lapsi ei ole allerginen suklaakekseille eikä maailma räjähdä hänen sellaisen syötyään, on suklaakeksikin vain ja ainoastaan suklaakeksi, ei sen enempää.

Lisää intensiivisen vanhemmuuden määritelmästä ja erään äidin havahtumisesta riittämättömyyden tunteeseensa voit lukea täältä

Disclaimer: En ole fanaattinen suklaakeksien lapsille syöttämisen puolustaja, vaan valitsin tarinan esimerkin vuoksi:) En myöskään ole kasvatusalan ammattilainen vaan tuikitavallinen äiti.

Onnellinen lapsi

Kysytäänpä välillä maamme kenties tunnetuimman lastenpsykiatrin Jari Sinkkosen mielipidettä. Hänethän tunnetaan lempeästä, kansantajuisesta ja rakastavasta otteestaan kasvatusasioissa.

Jospa Sinkkonen antaisi sinulle ja minulle hieman väljää äitiydessä ja kertoisi, mistä se hyvä lapsuus oikein muodostuu.

Iltalehden haastattelussa Sinkkonen listaa onnellisen lapsuuden kriteerejä. Suoranaisia kasvatusohjeita Sinkkonen välttelee – kriteerit ovatkin hyvin yksinkertaisia.

Jari Sinkkosen kriteerit onnelliselle lapsuudelle:

  • lapsella on vähintään yksi aikuinen, johon hän voi luottaa
  • turvallisuuden tunne
  • tunne siitä, että hänet hyväksytään ja häntä ei hylätä, vaikka hän ilmaisee koko tunneskaalaansa, myös niitä negatiivisiksi koettuja tunteita: lapsella on lupa olla hankala ilman hylkäämisen tunnetta
  • myös sinulla, äiti, on lupa näyttää negatiivisia tunteita lapselle, olla väsynyt, kiukkuinen ja turhautunut – tällöin lapsi oppii, että kaikenlaiset tunteet ovat ok ja oppii käsittelemään myös niitä.

Näiden kriteerien lisäksi Sinkkonen korostaa myös, että vanhemman ei tarvitse jatkuvasti häärätä lapsen ympärillä ja suojella.

Niin sanottu episteeminen luottamus on lapsen luottamusta vanhempiin myös silloin, kun he eivät ole itse paikan päällä, esimerkiksi päiväkodissa. Siellä lapsi huomaa, että hänestä pidetään huolta vaikkeivat vanhemmat ole siellä. Tuo luottamus auttaa lasta pärjäämään.

On sanomattakin selvää, että myös äidille tekee välillä hyvää olla erossa lapsistaan.

Lopuksi Sinkkonen antaa tiiviin ja yksinkertaisen ohjeen: Katso lasta. Jokainen lapsi on yksilö ja mieltymykset, temperamentti ja luonteenpiirre vaihtelevat.

Parhaimmat vinkit saat seuraamalla oman lapsesi tekemisiä ja mieltymyksiä.

Mitä Jari Sinkkonen sitten ajattelee intensiivisestä vanhemmuudesta?

Kurkataanpa toista Iltalehden artikkelia, jossa Sinkkonen avautuu intensiivisestä vanhemmuudesta:

[Intensiivisestä vanhemmuudesta]”Vanhemmille voi tulla helposti kuva, että lapsi on jokin ihme valmennettava, jolloin vanhemmuudesta puuttuvat hauskuus ja huumori.

Sinkkonen vieroksuu intensiivistä vanhemmuutta käsitteenä voimakkaasti.

Intensiivinen vanhemmuus ei ole yhtään mitään. Tärkeää on, että ajattelet lastasi, mitä hänelle kuuluu, jutustelet, komentelet, pidät hauskaa, otat kainaloon, riepotat, pidät hyvänä.

Se on kuin ihmeellinen valmennusajatus, jossa vanhempi koko ajan valvoo lastaan. Sellainen ajatus on ihan hirveä, että vanhemmuutta pitäisi jotenkin suorittaa ja saat pisteitä siitä, miten suoritat.

Lähde

Älä siis väkisin tunge itseäsi tai lastasi johonkin ennalta määrättyyn muottiin. Sen seurauksena on vain turhautumista ja uupumista.

aitiyden-malli

Yhteenveto

Kirjoitin tämän artikkelin sinulle, rakas äiti, joka asetat itsellesi aivan liian tiukkoja kriteerejä vanhemmuudessa.

Olet kenties suorittajaluonne ja tavoittelet ehkä tietynlaista äitiyden ideaalia.

Olet ehkä pettynyt itseesi tai äitiyteen ja tunnet olevasi hukassa äitiydessä.

Älä turhaan rakenna itsellesi keinotekoista äitiprofiilia vaan ole oma itsesi.

Lastasi varten sinun ei tarvitse esittää.

Olet jo nyt aivan loistava äiti, paras mahdollinen äiti lapsellesi.

Lapsellesi tärkeintä on rakkaus, hyväksyntä ja läsnäolo.

Se, käyttääkö lapsi tiettyjä merkkivaatteita, syökö sitä sun tätä sosetta tai harrastaako asiaa X vai Y ovat vain lisämausteita vanhemmuuteen.

Omasta kokemuksesta olen huomannut, että äitiyden rankkoina hetkinä paras teko itselleni ja lapsilleni voi olla pysähtyminen hetkeen.

Olen vahvasti suorittajaluonne, ja siitä pyrin tietoisesti eroon. Kun vain suorittaa ja multitaskaa, lapsiperheen parhaatkin hetket sujahtavat helposti ohi kuin huomaamatta.

Mutta kun oikein maltan pysähtyä paikalleni, otan lapset kainaloon ja vain hengitän ja tarkkailen, osaan paremmin arvostaa sitä, mitä minulla jo on.

Lapset arvostavat sitä, kun keskityn heihin ja minulla ei ole kiire mihinkään. Joskus jo tuo hetki rauhoittaa koko perheen ja ilta jatkuu seesteisempänä.

Äitinä olenkin huomannut, että oma mieliala tarttuu erityisen herkästi myös lapsiin.

Juuri tästä syystä sinunkin kannattaa tietoisesti ja aktiivisesti tavoitella hyvää oloa, onnellisuutta ja merkityksellisyyden tunnetta.

Onnellinen ja hyvinvoiva äiti on usein myös parempi äiti.

Lue lisää: Voiko unelmat toteutua?

Lähteet:

Mustosmäki, A., & Sihto, T. (2019). Äitiyden katuminen intensiivisen äitiyden kulttuurissa.

https://jyx.jyu.fi/handle/123456789/64916

Tutkija: Näin moni katuu lasten hankintaa, mutta äidit eivät saa sanoa sitä ääneen:

Maailmanlaajuiset kyselytutkimukset viittaavat siihen, että vanhemmuutta katuu muutama prosentti vanhemmista.

https://www.is.fi/perhe/art-2000008267645.html

Äitiyden katumus / Regretting motherhood:

https://www.jyu.fi/hytk/fi/laitokset/yfi/tutkimus/projekteja/aitiyden_katumus

Jari Sinkkonen kertoo, miten teet lapsestasi onnellisen – oikaisee yleisen väärinkäsityksen:

Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen kertoo, mistä osasista onnellinen lapsi muodostuu.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/fe8549fc-94ca-4a4b-bfb8-a1d54cfc9529

Jari Sinkkosen suorat sanat suositusta intensiivisestä vanhemmuudesta: ”Ajatus on hirveä”:

Videomonitoreita, tuoretta luomuruokaa, kalliita unikouluja, sokerittomia synttärikakkuja, taaperokursseja… Intensiivinen vanhemmuus voi ajaa niin vanhemmat kuin lapset uupumukseen.

https://www.iltalehti.fi/perheartikkelit/a/26c45d6a-822e-46f7-944c-6a368d77db11

The day I learned about ’intensive mothering’ I stopped feeling guilty.

https://www.mamamia.com.au/intensive-mothering/

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.