Tässä postauksessa pohdiskelen, voiko nainen saada kaiken.
Kummastelen menestyneiden naisten osakseen saamaa kritiikkiä.
Pohdin, voiko nainen olla menestynyt olemalla täysin oma itsensä.
Ihmettelen myös, miksi tietynlainen käytös sallitaan edelleen vain miehille.
Avaan asiaa esimerkkien ja käsitteiden, kuten Bosslady sekä Röyhkeyskoulu kautta.
Saatat ajatella: ”Ei, taasko tämmöistä naisasiaa, en jaksa!” Älä pelkää, tämä postaus on tavallisen äidin kummastelua ja pohdintaa, ei mikään poliittinen pamfletti. Toivon kuitenkin postaukseni herättävän ajatuksia.
Julkisuuden naiset ovat vapaata riistaa kritiikille
Kun julkisuudessa oleva naishenkilö sanoo asiat suoraan ja pehmittelemättä, häntä pidetään usein kovana ja epämiellyttävänä. Saatetaan kysyä, mikä häntä riivaa?
Kun taas johtavassa asemassa oleva mies sanoo asiat kiertelemättä ja mielistelemättä, häntä pidetään suoraselkäisenä ja luotettavana.
Jos julkisuuden mies ei ikinä hymyile, se on vain normaalia. Jos julkisuuden nainen ei ikinä hymyile, hänessä on jotain vikaa.
Harvoin puututaan julkisuuden miesten ulkonäköön. Naisten ulkonäköä taas ruoditaan jatkuvasti.
Mutta ei ole naisten tehtävä miellyttää muiden silmää yhtään sen enempää kuin se on miestenkään.
Esimerkiksi politiikasta tuttua on johtavissa asemissa olevien naisten hidas mutta varma ”savustaminen ulos” mitä erilaisimmista syistä.
Yksi julkisuuden kestohahmo, oikea bosslady on ikinuori Lenita Airisto. Viime aikoina lööppejäkin koristanut Airisto jakaa taatusti mielipiteitä.
Lenita ei ole mikään hiljainen hissukka tai seinäruusu ja sehän monia kaivertaa. Omien sanojensa mukaan Lenita onkin mielellään bosslady. Lenitaa ei hiljennetä ja hän ei mielistele ketään.
Muita julkisuuden kovaakin kritiikkiä saaneita suorasukaisia naisia ovat muun muassa kirjailija Sofi Oksanen, hyvinvointiyrittäjä Jutta Larm, somevaikuttaja Sara Sieppi, entinen presidentti Tarja Halonen, perhe-ja peruspalveluministeri Krista Kiuru, artisti Erika Vikman, äiti ja julkisuuden henkilö Nina Mikkonen, viihdealan vaikuttaja Lola Odusoga ja vuorikiipeilijä Lotta Hintsa.
Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Naisilla ei ole kunnianhimoa?
Jokaisella on varmaan oma mielipiteensä yllä mainituista henkilöistä. Yhteistä kuitenkin on, että yksikään heistä ei pienennä itseään kenenkään muun takia.
Yksikään heistä ei vaikene sen takia, että joku niin sanoo. Jokainen heistä uskaltaa tavoitella unelmiaan välittämättä muiden kritiikistä. Jokainen heistä tähtää korkealle.
Mutta miten sitten me tavalliset naiset ja äidit? Uskallammeko me tavoitella omia unelmiamme myös työn tai uran suhteen?
Uskallammeko edes yrittää yhdistää omaa unelmien sydämentehtävää ja onnellista ja tasapainoista perhe-elämää?
Onko meidän pakko valita? Voimmeko saada kaiken?
Vähän kaikkea, kiitos!
Tässä postauksessa tarjoan sinulle pari työkalua, joiden avulla uskallat tavoitella omia unelmiasi äitiydestä ja ruuhkavuosista huolimatta. Opit olemaan hyvällä tavalla röyhkeäkin ja luottamaan itseesi ja osaamiseesi.
Ensimmäinen mainitsemani työkalu perheen ja työn yhdistämiseen on MiB, Mothers in Business.
Mothers in business on avannut äitiyden ja työelämän yhdistämistä oivaltavasti artikkelissaan
Miksi naisia ei nähdä yhtä paljon yrittäjinä, johtoasemissa ja unelmiensa uralla kuin miehiä?
Artikkelissa kerrataan alkuun monelle tuttua tarinaa: naisia on vähemmän johtoportaissa ja yrittäjinä sekä naisen euro on pienempi kuin miehen euro.
MiB kertoo, että selitykseksi tähän tarjotaan usein latteita selityksiä kuten: naisilla ei ole kunnianhimoa, naiset eivät vain hakeudu parempipalkkaisille aloille ja naiset valitsevat olla kotona lasten kanssa.
MiB ajaa työssäkäyvien ja yrittävien äitien asiaa. Mothers in Business tietää, kuinka tärkeää on pystyä yhdistämään työelämä ja perhe-elämä tasapainoisella tavalla.
Naiset kaipaavat yleisesti ottaen enemmän tietoa esimerkiksi yrittäjäksi ryhtymisestä kuin miehet.
Lisäksi meitä kohtaan kohdistuu monenlaisia odotuksia perheen ja lasten suhteen.
Yllämainittuja asioita ei tulisi kuitenkaan nähdä ylitsepääsemättöminä esteinä tai kiveen kirjoitettuina totuuksina.
MiB on olemassa juuri näiden epävarmuuksien poistamista varten. Mothers in Business haluaa auttaa jokaista äitiä löytämään omannäköisen tavan yhdistää työelämä ja ura äitiyden kanssa.
Rohkeus, jaksaminen, osaaminen ja pystyvyys. Neljä taikasanaa, jotka mahdollistavat sinullekin oman näköisen elämän, jossa eri palikat ovat tasapainossa.
Tutustu lisää Mothers in Businessin toimintaan TÄSTÄ
Lue myös tämä MiB:n vanhempi postaus: Ovatko ura ja perhe aktiivisia valintoja vai valitsevatko ne sinut?
Jos paluu työelämään on edessä etkä tiedä, mihin suuntaan olet menossa, kurkkaa tämä artikkelini: Kotiäidin paluu työelämään – en osaa enää mitään!
Muista!
Sinun unelmasi voi olla mitä tahansa maan ja taivaan väliltä. Sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä työn tai uran kanssa.
Vain sinä tiedät, mitä sydämesi sinulle sanoo. Luo oma totuutesi äläkä anna kriitikkojen hiljentää sinua. Luo itse omannäköinen elämäsi.
Kuten supersuosittu valmentaja Tony Robbins on sanonut:
If you can’t you must and if you must, you can.
Nyt vinkkaan sinulle seuraavan työkalun, joka ei ole aivan perinteinen ja saattaa jopa provosoidakin sinua.
Nimittäin muutos parempaan vaatii aina epämukavuusalueelle menemistä. Muutos ei ikinä tapahtu vain ja ainoastaan mukavuusalueella. Muutos vaatii myös rehellistä itsetutkiskelua.
Sillä jos teet kaiken niin kuin olet tähänkin asti tehnyt, myös tulokset ovat samanlaiset, eikö totta? Jotain on siis tehtävä toisin.
Joten jos ärsyynnyt voimakkaasti tai ajattelet suoraan perehtymättä, että alla oleva ei ole minua varten, kehotan sinua yrittämään vielä kerran.
Oletko valmis?
Jenni Janakan Röyhkeyskoulu
Jenni Janakka on kirjoittaja, kolumnisti ja puhetaiteilija. Jenni on räväkkä, ronski ja oivaltava ihmismielen tuntija ja kyseenalaistaja. Hän kuuluu ehdottomasti yllä mainittuun suorasukaisten naisten listaan.
Sain käsiini Jennin kirjoittaman Röyhkeyskoulu-kirjan (Tuuma-kustannus, 2019). Kirjassaan Jenni ravistelee naiseuteen liittyviä stereotypioita ja rooleja hauskalla mutta lempeällä tavalla.
Kirja sai alkunsa Jennin havainnoista, kuinka naiset ovat usein taipuvaisia vähättelemään itseään ja osaamistaan ammattitaidosta huolimatta. Tämä epäröinti tuntuu usein myös olevan luonnollinen valinta.
Provosoiva nimi Röyhkeyskoulu kertoo jo kaiken: kirja opettaa sinulle, kuinka opit sanomaan asiat suoraan, vahvasti ja häpeilemättä. Se opettaa sinut tunnistamaan oman osaamisesi ja luottamaan itseesi.
Koska ikävintä on, jos ihan itse toimit jarruna unelmillesi. Eikö totta?
Katsotaan lyhyesti, mitä kaikkea Jennin kirjassa käsitellään.
Koska kirjan nimi on Röyhkeyskoulu, muistathan varata muistiinpanovälineet. Tulet nimittäin tekemään harjoituksia.
Kirja koostuu kolmesta opintokokonaisuudesta. Alkuun kartoitetaan se alue, jolle haluat röyhkeyttä lisätä. Se tarkoittaa, että sinun täytyy oppia tuntemaan itsesi.
Toinen osa keskittyy esteisiin.
Kolmas osa tarjoaa ratkaisuja.
”Jennillä karkaa” osioissa mennään viihteellisemmäksi.
Oma huomioni: sana röyhkeys voi provosoida. Mutta tavoite ei kuitenkaan ole olla itsekäs jästipää. Fokus on siinä, että kykenet sanomaan aidon mielipiteesi etkä turhaan vähättele itseäsi. Otat ansaitut kehut vastaan ja luotat itseesi.
Jennin omin sanoin röyhkeys on:
”sisuskaluissa elävä lämmin voima, joka niinä hetkinä, kun meinaa jättää sanomatta tai tekemättä, niin se syttyy hehkumaan ja tuuppaa tekemään”.
Jenni ravistelee kirjassaan niin kiltin tytön syndroomaa, huijarisyndroomaa, tasa-arvoa, verkostoitumista ja sisäisen dialogin kuin empatiankin tärkeyttä.
Röyhkeyskoulu on tavallaan self help-opas, muttei kuitenkaan. Se on mitä suurimmassa määrin vertaistukea naiselta toiselle. Se on tiettyjen rajoitteiden (joko todellisten tai oman pään sisäisten) tunnistamista ja mahdollisuuksien ja ratkaisujen etsimistä. Se on itsetunnon ja itseluottamuksen löytämistä.
Ja hei, sinun ei tarvitse olla johtoasemassa oleva menestynyt julkisuuden henkilö käyttääksesi Jennin vinkkejä apuna.
Kaikkien ei tarvitse väkisin olla räväköitä, kovaäänisiä ja rohkeita ollakseen röyhkeitä Jennin kuvailemalla hyvällä tavalla. Jennin kuvailema röyhkeys on kykyä pitää huolta omista oikeuksistaan ja tunnistaa omat vahvuudet.
Meillä kaikilla on omanlainen elämä, omat unelmat ja omat rajoitteemme. Mutta tehdään parasta siitä, mitä meillä on. Esimerkiksi puhelinkammoisia Jenni opastaa näin:
”Puhelinkammosta kärsiviä hän neuvoo soittamaan miettimättä luurin päässä olevan ihmisen päivärytmiä syvällisemmin. Ihminen keksii helposti luovia tekosyitä, jottei tarvitse soittaa.
– Kun lopetat puhelun, niin sen jälkeen tuuleta! Opeta aivoillesi, että tämä tilanne oli hyvä. Toiston kautta aivot oppivat uuteen tapaan toimia.”
Käy lukemassa myös tämä postaus vahvoista naisista: Viisi vahvaa naista
Mutta en halua olla bosslady!
Mikä on bosslady ja pitääkö sellaiseksi sitten alkaa menestyäkseen?
Säde Mäkipää on kirjoittanut Tampereen ylioppilaslehti Aviisissa aiheesta erittäin hyvän artikkelin. Artikkelissa bossladiytta tutkitaan monesta eri näkökulmasta. Bosslady määritellään artikkelissa seuraavasti:
Bosslady on esikuva ja menestyjä. Urbaanin sanakirjan mukaan hän on myös viileä ja rauhallinen nainen, jolla on valtaa, korkea asema työelämässä ja joka saa “hommat hoidettua”.
Usein naisjohtajuuteen yhdistetään määrätietoisuus, tietynlainen kovuuskin. Onhan kyse menestyjästä, sankarista, joka rikkoo lasikattoja ja tarpoo yli esteiden. Bossladyyn ei välttämättä liitetä hempeitä tai lämpöisiä mielikuvia.
Harmittavan usein johtavassa asemassa oleva nainen nähdäänkin suppeasti piinkovana ja kylmänä pyrkyrinä, jolla ei riitä solidaarisuutta muille naisille. Mutta näin ei tarvitse olla, vaan naistenvälinen verkostoituminen, tukeminen ja kannustaminen on itse asiassa tärkeä osa bossladiytta!
Kokonaan eri asia on, tarviiko johtajuutta sukupuolittaa. Voiko olla vain boss, ilman ladya? Vai onko sillä edes mitään väliä?
No pitääkö sitä sitten väkisin pyrkiä loistavaan uraputkeen johtoasemassa?
Vaikka minuutesi jokainen solu huutaisi sitä vastaan?
Ei pidä. Vahva nainen tuntee itsensä eikä runno itseään väkisin mihinkään muottiin. Vahva nainen kannustaa muita naisia ja luottaa siihen, että myös pehmeämmillä arvoilla voi päästä pitkälle.
Vahva nainen valitsee olla juuri sitä mitä haluaa muiden mielipiteistä välittämättä. Vahva nainen luo omat kriteerinsä henkilökohtaiselle menestykselle ja onnelle.
Itse asiassa herkäksi ja hiljaiseksi itsensä tunnustava Christina Boman kirjoittaa aiheesta osuvasti Lilyn blogissa, jossa hän kirjoittaa:
”Työmaailma tarvitsee tasapainoa, myös meitä herkkiksiä. Herkkyys ei tee meistä bossien rinnalla heikkoja, vaan me olemme yhtä lailla voimanaisia. Eikä toki sovi unohtaa, että myös boss voi olla kaikkea muuta kuin kova.
Jos minä olisin oman työelämäni supersankari, olisin Maaret Kallion lailla lämmin ja lempeä – ja raivaisin tietä niille työelämän lakastuttamille, joilla on kaikkien muiden lailla oikeus kukoistaa.”
Tarviiko bossladyn olla kova pärjätäkseen?
Tärkeän näkökulman Aviisin artikkelissa nostaa esille Jyväskylän yliopiston naisjohtajuutta tutkinut kauppatieteiden professori Iiris Aaltio. Aaltion mukaan:
”Se, millaisiin piirteisiin naisjohtajuus yhteiskunnassa liitetään, elää ajassa ja muuttuu koko ajan”, Aaltio sanoo.
“Ajatus siitä, että naisjohtajat yhdistävät uraa, perhettä ja yksityiselämää, on ollut tyypillinen skandinaavinen ilmiö. Bosslady-ilmaisu monipuolistaa kuvaa naisjohtajuudesta.”
Edelleen Aviisin mukaan:
”Aaltio määrittelee bosslady-johtajan nuorekkaaksi henkilöksi, jolla on hyvä itsetunto, rohkeutta tehdä itsenäisiä valintoja ja kulkea omaa polkuaan. Ilmiö liittyy hänen mielestään myös itsensä johtamiseen: jokainen voi olla oman elämänsä bosslady.”
Olet oman elämäsi sankari
Onkin meidän naisten ja äitien vastuulla tuoda esiin ja aidosti tukea sisarellisuutta ja naisten ja äitien välistä solidaarisuutta.
Aina ei tarvitse olla samaa mieltä asioista tai edes ymmärtää toista. Silti voi tukea ja kannustaa toista matkalla unelmiinsa.
Jokaisella meistä on jotakin ihanaa annettavaa maailmalle. Meidän on vain löydettävä se oma juttumme.
Parasta on, jos yhdistämme voimamme!
Mieti asiaa seuraavasti: yksi ainoa äiti saa päivässä aikaan lukuisia pieniä ihmeitä. Äidit ovat aikuisten oikeasti arjen supersankareita.
Mitä kaikkea hienoa me äidit voisimmekaan saada aikaan yhdessä?
Kurkkaa myös tämä postaukseni äitipositiivisuudesta: Äiti ja äitipositiivisuus
Mitä mieltä olit tästä postauksesta? Kuulisin mielelläni mielipiteesi. Muistathan myös jakaa ystävällesi, kiitos:)
Lähteet:
Mothers in Business: https://www.mothersinbusiness.fi/blog/2021/4/21/gt3n7mb60bp274itlxva2zptqksxqh
Christina Boman: https://www.lily.fi/artikkelit/mina-en-halua-olla-bosslady
