Tuntuuko sinusta joskus siltä, että olet yksin äitiydessä?
Omassa äitikuplassasi eläminen voi saada aikaan sen, että ajattelet muilla olevan jotenkin erilaista tai helpompaa. Alat kyseenalaistaa omaa toimintaasi ja kenties itseäsikin.
Tästä syystä haluan jakaa sinulle erilaisten aitojen äitien tarinoita.
Koska jokainen äiti on yksilö ja jokaisella on omanlaisensa elämäntilanne, unelmat ja haasteet.
Silti monen perheen perusarki rullaa samojen asioiden parissa: päiväkotia, pyllyn pyyhkimistä, ruoanlaittoa, kaupassakäyntiä sekä elämän haasteita ja onnenpotkujakin.
On tärkeää, että me äidit pidämme yhtä, tuemme toisiamme ja jaamme kokemuksiamme.
On voimaannuttavaa kuulla, miten äidit toteuttavat itseään ja unelmiaan ruuhkavuosien haasteista huolimatta.
Onko sinun vaikea löytää omaa aikaa itsesi ja unelmiesi toteuttamiseen? Kurkkaa siinä tapauksessa, jos tästä artikkelistani olisi apua!
Pienten poikien äiti Pohjanmaalta uskaltaa tavoitella unelmiaan
Tässä postauksessa kerron sinulle erään äidin tarinan. Pidemmittä puheitta, anna minun esitellä sinulle ystäväni Dita, todellinen voimanpesä!
Postauksen kansikuva: Ditan kotialbumi.
- Kerrotko alkuun omin sanoin vähän itsestäsi. Kuka olet?
Moi! Olen Dita, iloinen, reipas ja tekeväinen 3 lapsen äiti. Olen kotoisin Etelä-Suomesta mutta olen asunut noin 9 ja puoli vuotta Pohjanmaalla.
Perheeseeni kuuluu avopuoliso, eskari-ikäinen poika, pienet päiväkoti-ikäiset kaksospojat ja uusimpana perheenjäsenenä tanskandogin pentu.
- Sinulla on 3 vilkasta poikalasta. Kuvailetko vähän tyypillisen päiväsi kulkua?
(Otetaan esimerkiksi viikonloppu, kun koko perhe on koossa.)
Aamulla pojat heräävät 5-7 välillä ja katsovat hetken televisiota. Minä äitinä herään yleensä seuraavaksi poikien ensimmäiseen tappeluun.
Ulkoilemme joka päivä, koirakin onneksi tarvitsee ulkoilua monta kertaa päivässä.
Teemme todella paljon asioita yhdessä perheenä ja se on varmaan se meidän perheen voima ja vahvuus.
Pojatkin ovat tottuneet siihen, että meidän perheessä ollaan paljon yhdessä, esimerkiksi viikonloppuisin katsotaan yhdessä leffaa ja saatetaan syödä vähän karkkia.
Tärkeintä on se yhdessäolo, ei niinkään, mitä tehdään. Yhdessäolon ei tarvitse aina olla jotain maksullista. Korona-aikanahan semmoinen on muutenkin ollut vähän vaikeampaa.
Eli ihan perusperheen juttuja tehdään, kuten paljon metsäretkiä. Kaupassakin käydään usein yhdessä.
Pojat syövät iltapalan seitsemän aikaan ja sen jälkeen on iltatoimet. Kahdeksaan mennessä pojat on sitten omissa sängyissään.
Me vanhemmat syödään iltapala kahden kesken kun lapset on jo nukkumassa – sillä lailla me saadaan joka ilta yhteistä parisuhdeaikaa.
Rutiinit onkin yhdessäolon lisäksi tärkeä juttu meidän perheen arjessa, jotta hommat hoituu ja helpottuu.
- Millainen äiti olet? Onko äitiys muuttanut sinua ja miten?
Millainen äiti olen? Heh…äkkipikainen, minulla on sellainen temperamentti:) Olen myös rakastava äiti.
Onko äitiys muuttanut minua? Tuo on vaikea kysymys.
Me haluttiin puolison kanssa jo nuorena lapsia, olinkin 19-vuotias kun toivottu ja haluttu esikoinen ilmoitti tulostaan. Eli olin vielä kasvuvaiheessa tavallaan itsekin.
Itse asiassa olen tehnyt äskettäin sopimuksen itseni kanssa, että pinnaa täytyy saada pidemmäksi. Koska lasten kuuluu olla lapsia ja siten välillä ”hirviöitäkin”.
Että minun täytyy keskittyä siihen oman asenteen muutokseen.
Tavoitteena on se, että ymmärrän paremmin myös niitä lasten vaikeita hetkiä ja tunteita.
Vilkkaat lapset tarvii paljon tekemistä. Olen oppinut, että jos pojat vain viihtyvät ja heillä on hauskaa (eikä tule mitään vahinkoa) niin pienillä sotkuilla ei ole väliä. Ne voi siivota.
Pojat siivoavatkin päivän leikit pois joka ilta itse.
Äitiys on ihanaa – ja raskasta
- Mikä on parasta äitiydessä? Entä vaikeinta?
No parasta on lasten ilo ja iloisuus arkisista ja yksinkertaisista asioista. Lasten ylpeys omasta tekemisestä ja oppimisesta on ihanaa seurattavaa.
Ja se, kun lapset sanovat omatoimisesti äidille, että ”Minä rakastan sua”. Kun pojat tulevat surun hetkellä syliin ja heillä on se luottamus äitiin.
Ja että kaikki tuntevat olevansa rakastettuja ja tärkeitä.
Vaikeinta on varmaankin ymmärtää sitä riehumista ja vilkkautta. Että 3 tunnin pulkkareissun jälkeen riehutaan yhä. Että sitä yritän ymmärtää. Mutta vilkas lapsi on sellainen, eihän se ole tahallista.
- Olet aikaansaava ihminen ja harrastanut tavoitteellisesti mm. cheerleadingia. Mitä muuta olet tehnyt?
Cheerleadingista on jo aikaa, olin silloin teini-ikäinen ja harrastus päättyi polviongelmiin. Se oli kyllä rakas ja tärkeä harrastus ja yhä näen itseni jotenkin sen lajin harrastajana.
Kokeilin sitten, hirmu fiksusti, siinä välissä myös jääkiekkoa, mutta eihän siitä mitään tullut polven kanssa.
Tapasin siinä välissä puolisoni ja muutettiin Ilmajoelle. Olin vuoden lukiossa mutta vaihdoin sitten Kurikkaan turvallisuusalan koulutukseen.
Puoliso meni armeijaan ja siinä turvallisuusalan koulutuksen viimeisenä vuonna esikoinen ilmoitti tulostaan ja muutimme Seinäjoelle.
Viimeisen kouluvuoden aikana otin osaa koulun kautta Nuori Yrittäjyys Ry:n kilpailuun, jossa perustettiin vuodeksi nuori yritys kokeilumielessä.
Se oli Suomen laajuinen kilpailu ja minun, Merjan ja Nooran turva-alan yritys Dimeno pääsi finaaliin asti. Voitettiinkin sitten Helsingissä sen vuoden Suomen mestaruus.
Vuonna 2018 sitten kaksoset ilmoittivat tulostaan:) Muutimme Seinäjoelta Laihialle miehen työn perässä.
Poikien syntymän jälkeen olin puolitoistavuotta Mannerheimin lastensuojeluliiton perhekeskustyöntekijänä. Tällä hetkellä olen töissä Puuilossa.
Äitiys, itsensä toteuttaminen ja unelmat
- Mistä unelmoit tällä hetkellä?
Tällä hetkellä toteutan unelmaani treenaamalla salilla 4-5 kertaa viikossa noin 1h30min kerrallaan. Joskus joku treeni saattaa jäädä välistä.
Pyrin kehittämään itseäni ja katsotaan mihin se vie:)
Olo on aina niin hyvä salitreenin jälkeen ja onnistumisen tunne valtava, kun ylittää itsensä. Samalla saa omaa aikaa ja on sitten mukavampi mennä taas kotiin perheen luokse.
Liikuin jo ennen kaksosia, mutta sitten se jäi, kun kaksosten odotus oli niin rankkaa: 9 kuukautta oksentelua aamusta iltaan.
Ekat 3 kuukautta pystyin syömään vain suklaamuroja. Pahoinvoinnin takia jäi myös työ ja harrastukset. Alussa paino tippui mutta sitten sitä tuli luonnollisesti raskauden myötä lisää.
Poikien syntymän jälkeen tein tietoisen päätöksen, että keskityn omaan terveyteen ja kuntoon. Aloitin taas salitreenin ja juostiin puolison kanssa portaita.
Syötiin oikeata ruokaa. Jostain syystä paino kuitenkin vain nousi.
Sitten otin vuonna 2020 osaa Fitfarmin superdieettiin, jonka ansiosta paino alkoi oikeasti tippumaan.
Itsetunto nousi, liikkuminen ja kunnon koheneminen toi iloa elämään ja aikaa omalle itselleni. Olin löytänyt itseni uudelleen!
Mies on ollut valtava tuki tässä prosessissa muun muassa tekemällä meidän perheen ruoat ja siitä olen kiitollinen.
- Teillä on miltei koko perheen harrastuksena Motocross, josta on tullut myös SM-tason palkintoja. Mistä löydätte ajan ja jaksamisen harrastamiseen?
Se on se yhteinen tekeminen ja intohimo ja motivaatio lajiin.
Puolison harrastus on tällä hetkellä tauolla polvileikkauksen vuoksi mutta katsotaan mitä jatkossa.
Nyt panostamme esikoisen Motocross-harrastukseen, johon hän on todella sitoutunut ja josta hän vilkkaana lapsena nauttii.
Viime kesänä pojalla oli kisoissa osallistujista kaikkein pienin ja tehottomin mopo, mutta hän taisteli silti itsensä voittoon. Sitä oli niin hieno seurata!
Harkkoihin mennään fiiliksen mukaan arkisin töiden jälkeen, tarvittaessa eväät mukana. Ensi kesänä on taas tarkoitus kisata.
Selviytymisvinkit äidiltä toiselle
- Miten neuvoisit itsensä äitiyteen hukannutta äitiä, joka haluaa toteuttaa itseään ja unelmiaan äitiyden ohessa, muttei tiedä, mistä aloittaa?
Sanoisin varmaan, että lähde lenkille YKSIN. Unohda lapset hetkeksi.
Itse koen tosi vahvasti, että kaikki hyvä lähtee liikkumisen ja liikunnan kautta. Siinä kävellessä voi sitten keskittyä itseensä ja miettiä, mitä haluaa.
Kannattaa muistaa, että kun äiti väsähtää, kaikki perheessä väsyy.
Kukaan äiti ei voi olla loputtomiin vain ja pelkästään äiti ja suorittaa sitä äitiyttä.
Perhe voi tukea siinä itsensä toteuttamisessa, mutta äidin pitää itse tehdä se tietoinen päätös ja pitää huolta itsestään. Siitä hyötyy koko perhe.
- Jaa paras selviytymisvinkkisi kaksosten vanhemmille!
Välillä on enemmän kuin ok mennä sieltä, missä aita on matalin.
Käytä hyvällä omalla tunnolla valmisruokia ja korvikkeita. Jos kaksosilla on nälkä yhtä aikaa, tue tuttipullo suuhun.
Kaksoset onneksi oppivat jo pienestä odottamaan ja jakamaan, se on se hyvä puoli. Että kun äiti palvelee yhtä, toisen on vain pakko odottaa hetki.
Pidä huolta omasta jaksamisesta!
Lopuksi
Lämmin kiitos Ditalle tästä inspiroivasta haastattelusta ja ihanaa jatkoa koko perheelle!
Jos sinä, lukijani, nautit tämän artikkelin lukemisesta, ole hyvä ja jaa se eteenpäin. Lämmin kiitos:)
Olet myös tervetullut tutustumaan Facebook-sivuihini…
…sekä Instagram-tiliini: @aidinomahuone
Kiinnostaako sinua, mitkä 3 asiaa ovat olleet tärkeitä omien unelmieni tavoittelussa?
Kuuntele lyhyt, 3 minuutin äänitteeni aiheestaTÄÄLTÄ
