Häpeä mielletään usein hetkelliseksi tunteeksi.
Esimerkiksi silloin, kun on tehnyt jotakin moraalisesti arveluttavaa ja jäänyt siitä kiinni. Tai kun sinulle on tapahtunut jotain noloa, häpeät.
Saatat myös hävetä vaikkapa sotkuista kotiasi, kun ovelle saapuu yllätysvieraita.
Todellisuudessa häpeä on paljon monimutkaisempi juttu kuin pelkkä vieraileva tunne. Häpeä saattaa itse asiassa vaikuttaa aivan kaikkeen toimintaasi ilman, että tiedostat sitä.
Häpeän tunteen tunnistaminen saattaakin vaatia yllättävän paljon aikaa ja työtä, joskus jopa ammattiapua.
Itse olen työstänyt omia haitallisia uskomuksiani jo muutaman vuoden ajan. On uskomatonta, kuinka paljon tavaraa alitajunnasta löytyy. Vähän niin kuin laivan uppoamisen jälkeen hylkytavaraa ajautuu merenrantaan vielä vuosien jälkeen.
Elä, älä häpeä!
Omien uskomusten ja ajattelumallien tutkiskelu on tärkeää. Mutta sinun ei tarvitse väkisin lyödä leimoja otsaasi ja keräillä erilaisia diagnooseja, hakeutua hoitoon tai kyseenaalaistaa kaikki tähän asti tekemäsi.
Sinunkin alitajunnassasi piileskelee kuitenkin haitallisia ajatusmalleja ja uskomuksia, jotka joko juontuvat häpeästä tai tuottavat sitä.
Kuten:
- Olen köyhästä perheestä, en voi ikinä katkaista köyhyyden kierrettä omassa ja perheeni elämässä.
- Olen perheeni keskimmäinen tyttölapsi, joten on minun tehtäväni olla mahdollisimman vähän vaivaksi ja olla aina reipas. On hävettävää olla heikko.
- Minun on pakko menestyä, koska kaikki muutkin perheessäni menestyvät. En voi tavoitella luovaa ja taiteellista uraa tästä syystä. Minun on oltava joko lääkäri tai juristi – mikään muu ei ole vaihtoehto, koska se olisi häpeällistä.
Kyllä erilaisia uskomuksia riittää. Näitä uskomuksia pitää usein kädestä jonkintasoinen tiedostettu tai tiedostamaton häpeä.
- Häpeä siitä, ettet ole yhtä hyvä kuin sisaruksesi.
- Häpeä siitä, että olet jo neljäkymmentä etkä saavuttanut sitä sun tätä.
- Häpeä mielenterveysongelmista.
- Häpeä työttömyydestä.
- Häpeä siitä, ettet ole sellainen äiti kuin halusit.
- Ja niin edelleen.
Tiedostamaton häpeä voi ainakin jossain määrin ohjata toimintaasi koko elämän ajan.
Alituisen häpeän tunteen voisi tiivistää seuraavasti: koska olen syntynyt tällaisella taustalla ja tällaiseen asemaan, en voi ikinä olla asiaa X, Y ta Z. Ne asiat ovat muita varten.
Minun tonttini on A, B tai C, mutta ei IKINÄ X, Y ta Z. En ole riittävän hyvä tekemään noita asioita ja ne eivät tule ikinä kuulumaan minulle.
Minulle riittää vähempi. Minun täytyy tyytyä vähempään. Mitä muutkin ajattelisivat, jos yhtäkkiä alkaisin käyttäytyä ja toimia kuten X, Y tai Z?
On toki totta, että taustamme, lapsuutemme, hmissuhteemme, ympäristömme ja kokemuksemme vaikuttavat elämämme kulkuun ja jossain määrin myös mahdollisuuksiin.
Esimerkiksi ylisukupolvinen köyhyys ei ole aivan tuulesta temmattu juttu.
Mutta älä ikinä anna kenenkään muun, oli se sitten yhteiskunta, puoliso, suku tai ympäröivä yhteisö, sanella sinulle, missä mahdollisuutesi rajat kulkevat. Kuinka saat toimia ja mistä voit unelmoida.
Älä ikinä häpeä sitä, mitä olet. Tee parhaasi ja jos epäonnistut, ota opiksi. Mutta älä turhaan häpeä. Älä anna häpeän estää sinua tekemästä asioita, joita janoat ja kaipaat elämääsi. Maailma on avoinna sinullekin.
Oletko sinä kenties uhriutuja? Lue lisää artikkelistani Uhriutuminen – Älä vain tee kuten minä tein!
Katsotaan seuraavaksi, mitä se häpeä oikein on.
Disclaimer: Muistutan jälleen, että en ole mielenterveyden ammattilainen millään tasolla. En ole psykologi, psykiatri tai terapeutti vaan tavallinen äiti. Postaus perustuu omiin kokemuksiin ja huomioihin sekä lainattuihin lähteisiin. Mahdolliset virheelliset lainaukset otan luonnollisesti omalle vastuulleni.
Mitä häpeä on?
Elina Reenkolan Psykoterapia-lehden artikkelissa Halu ja Häpeä häpeä määritellään seuraavasti:
”Häpeä on tuskallinen tunne, psykobiologinen affektireaktio, joka herää usein äkillisesti, kun ihminen paljastaa sisimpiä halujaan ja intiimejä rakkauden toiveitaan ja kokee, ettei kelpaa psyykkisesti alastomana eikä ole ihanteidensa mukainen.
Tukahdutettujen tunteiden kuten vihan, kateuden, ahneuden, itsekkyyden tai sadismin paljastuessa häpeä nostaa päätään. Häpeää viriää myös, kun ihminen joutuu nöyryytetyksi tai halveksunnan kohteeksi ja itsetuntoa loukataan.
Häpeä ilmenee ruumiillisena kuten punastumisena, käsien tärinänä tai hikoiluna. Se on vastakkaista kunnialle, ylpeydelle ja tyytyväisyydelle.”
Psykologilehden Paula Riipisen artikkelissa
todetaan, että:
”Häpeä on kivulias tunne, jota ihminen kokee silloin, kun hän ei koe tulevansa nähdyksi siten kuin haluaisi. Kun yksilön minäkäsitys, yhteenkuulumisen tunne ja itsen hyväksyminen ovat pitkäkestoisesti uhattuina, syntyy patologinen häpeä.”
Naisten elämässä tuttuja ovat monet erilaiset häpäisyn muodot kuten fat shaming, slut shaming ja mom shaming.
Myös naiseuteen liittyvät piirteet kuten kuukautiset, rinnat ja sukupuolielimet sekä raskaus ja synnytys saattavat olla joillekin meheviä aiheita tarpeettomaan ja julmaan häpäisyyn.
Me too-liikkeen ansiosta erilaiseen kourimiseen ja ehdotteluun on onneksi puututtu entistä hanakammin.
Ja vaikka ulkopuolelta tuleva kritiikki, häirintä ja koskettelu ei millään muotoa liity naiseen itseensä vaan kertoo enemmän häiriköstä, valitettavan usein juuri nainen kokee asiasta häpeää.
Myös naisen pukeutuminen, seksuaalisuus, käyttäytyminen, ikääntyminen, äitiys, työssäkäynti tai työssäkäymättömyys, mielenterveys, ulkonäkö, abortit, keskenmenot, synnytyskokemukset, sikiön kuolema, raskauden komplikaatiot ja imetysongelmat ovat yleisiä häpeän aiheita.
Onkin vaikea keksiä naisen elämään kuuluvaa osa-aluetta tai teemaa, johon ei jotenkin saisi liitettyä häpeää.
Huh.
Selailin illalla keskustelufoorumin subjektiiviseen päivähoitoon liittyvää keskusteluketjua. Tuttuun tapaan keskustelu oli alkuun asiallista, kunnes trollaajat ja ilkeämieliset löysivät paikalle.
On uskomatonta, kuinka paljon pahanpuhumista kyseisestä alkuun järkevästä keskustelusta paljastui.
Ikiaikainen naisten syyllistys nosti päätään: ei ole ollenkaan hyvä, jos olet ”vain” kotona kun lapsesi on päivähoidossa. Toisaalta et kuitenkaan saa tehdä liian pitkää työpäivääkään, koska silloin olet vain yksinkertaisesti huono äiti. Ja niin edelleen.
Keskeistä keskustelussa oli, kuinka usein päivähoito koetaan nimenomaan äidin vastuulla olevaksi asiaksi. Yhteinen piirre mollaajille oli myös täydellinen empatian puute ja haluttomuus ymmärtää, että elämäntilanteet vaihtelevat suuresti.
Itsellänikin nousi täysin aiheeton häpeä omasta käytöksestäni: olenko nyt huono äiti, kun lapseni ovat päivähoidossa ja en tee töitä ahkerasti jokaikinen sekunti hoitoajasta?
Häpeä on sammakko
Elina Reenkolan artikkelissa häpeää kuvaillaan osuvasti sammakoksi. Se on ruma ja limainen ja kukaan ei halua ottaa sitä kämmenelleen. Sammakko loikkaa nopeasti, aivan kuten häpeäkin. Kun joku päästää sammakoita suustaan, seurauksena on häpeä.
Häpeällä kuitenkin on myös hyvät puolensa. Niistä lisää myöhemmin.
Ylisukupolvinen häpeä
Häpeä voi olla myös ylisukupolvista eli sukupolvia ylittävää. Kuvitellaan esimerkiksi, että isoisäsi oli rintamakarkuri. Vaikka nykysuomalaisen mielestä kyse ei välttämättä ole isosta jutusta, voi se sodan läpikäyneiden ihmisten ja suurten ikäpolvien mielessä olla suuri häpeän aihe.
Ehkä häpeä ulottuu tiedostamatta jopa sinun lapsiisi siten, että siviilipalvelusta ei suvun nuorille miehille (ja naisille) suvaita. Isoisän traumat sota-ajasta ovat voineet siirtyä seuraaville sukupolville mm. puhumattomuutena ja alituisena tiedostamattomana häpeänä, kuin synkkä pilvi pään päällä.
Samanlaista ylisukupolvista häpeää voi aiheuttaa esimerkiksi vanhemman alkoholismi tai jokin suvun komerosta löytyvä luuranko. Häpeä voi olla tiedostettua tai tiedostamatonta.
Suvun historiassa saattaa olla musta aukko, jota ei oteta puheeksi ikinä.
Asian puheeksiottaminen on saatettu jopa kieltää. Tällaisestä perinnöstä ovat saattaneet kärsiä esimerkiksi 60-luvulla avioliiton ulkopuolella syntyneet lapset. Toinen tai molemmat vanhemmista ovat saattaneet kieltää heidät yhteiskunnan suvaitsemattomuuden pelossa. Onneksi ajat ovat muuttuneet.
Suvussa tapahtuneet itsemurhat, aviottomat lapset, rikokset, rahattomuus ja mielenterveysongelmat saattavat myös olla ylisukupolvisen häpeän aiheita.
Ylisukupolvinen häpeä on tavallaan hassu juttu. Sillä vaikket itse olisi mitenkään osallinen koko häpeän aiheuttajaan, sen varjo saattaa langeta yllesi. Se vaikuttaa perustavalla tavalla niin ajatusmaailmaasi kuin valintoihisi.
Joskus äitiys voi olla pettymys. Lue lisää artikkelistani Kun äitiys onkin pettymys
Häpeän vaikutukset elämään
Kun luet tämän postauksen loppuun opit, että häpeällä on myös hyvät puolensa. Opit tunnistamaan erilaisia häpeästä kertovia oireita. Lisäksi annan sinulle vinkkejä, miten voit omatoimisesti helpottaa häpeää ja pyrkiä siitä eroon.
Häpeän tarkoitus
Elina Reenkolan artikkelin mukaan häpeä on edellytys kulttuurin ja sivistyksen muodostumiselle.
Häpeän plussat:
- Häpeä kuuluu normaaliin kehitykseen ja se mm. suojelee meitä auttamalla hillitsemään itsekästä halujen toteuttamista ja ahneutta.
- Häpeän avulla osaamme huolehtia itsestämme, toisistamme ja maapallosta.
- Häpeä auttaa meitä olemaan toimiva osa yhteisöä.
- Jos kaikki vain noudattaisivat sokeasti jokaikista haluaan ilman häpeää, yhteisössä vallitsisi kaaos.
- Häpeällä on siis aivan aito tehtävä tässä maailmassa.
- Tavallaan voidaan kai ajatella, että häpeä on eräänlainen filtteri, suodatin toiminnallemme.
- Häpeä ohjaa toimintamme oikeellisuutta ja lisää harkintakykyä, jotta vältymme pahimmilta virheiltä ja vaaroilta.
Häpeän miinukset:
- lamaannuttaa sinut ja eristää muista ihmisistä
- äärimmäisessä muodossaan voi olla jopa itsetuhoista
- ahdistaa, passivoi ja tuottaa kärsimystä
- estää sinua toteuttamasta aidointa itseäsi haluamallasi tavalla ja olemasta oma itsesi
- estää sinua puolustamasta itseäsi ja ajamasta omaa etuasi: vaikenet ja lamaannut
- häpeä altistaa monenlaisille mielenterveyden ongelmille
Sisäinen ja ulkoinen häpeä
Sisäinen häpeä syntyy, kun koet ristiriitaa todellisuuden ja sisäisten ihanteidesi välillä.
Esimerkiksi äitinä, kun olet haaveillut olevasi se pullantuoksuinen ja rakastava kotiäiti, joka nauttii jokaisesta päivän hetkestä vauvan kanssa.
Ja todellisuudessa olosi on kamala kaiken aikaa. Huudat koliikista kärsivälle vauvalle, koska olet niin väsynyt. Tällöin ristiriita todellisuuden ja ihanteidesi välillä on niin suuri, että saatat kokea suurtakin häpeää.
Ulkoinen häpeä on reaktio muiden ihmisten toimintaan. Ulkoinen häpeä syntyy muiden aiheuttamasta häpäisystä, nöyryyttämisestä tai fyysisen koskemattomuuden loukkaamisesta. Häpeä voi olla lamaannuttavaa.
Vaikka se onkin reaktioi toisten tekemisiin, se voi herättää unilta myös sisäisen häpeän. Esimerkiksi henkisen tai fyysisen väkivallan uhri voi kokea ulkoista häpeää, joka herättää myös sisäisen häpeän.
Jo varhaislapsuudessa saatu tarkka palaute on tärkeää. Lapsi, jota jatkuvasti torutaan ilman mahdollisuuksia ja kannustuksia vaihtoehtoiseen, parempaan toimintatapaan oppii, että vika on aina hänessä. Hän ei opi, mikä tarkalleen käytöksessä oli virheellistä.
Niinpä lapsi päättelee, että hänen täytyy olla viallinen ja riittämätön. Kontaktien puute ja yksin jäämisen tunne ovat tässä ratkaisevia häpeälle altistavia tekijöitä.
Vanhempien kontaktin puute, puhumattomuus ja kannustuksen puute samoin kuin lapsen mielipiteiden tai tunteiden jyrääminen voi aiheuttaa häpeää pitkälle aikuisikään.
Ihminen tarvitseekin peilikseen toisen ihmisen, jotta voi ymmärtää itseään ja toimintaansa.
Ulkoinen häpeä voi muuttua sisäiseksi häpeäksi vaikkapa jatkuvassa koulukiusaamisessa.
Rumasta puheesta ja kiusaamisesta tulee jatkuvaa sisäistä puhetta. Se aiheuttaa sietämätöntäkin kipua, riittämättömyyden ja kelpaamattomuuden tunteita, suorittamista, vihaa ja itsensä tunnistamattomuutta.
Kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään, ihminen pyrkii olemaan näkymätön muille. Kontaktit muihin häviävät ja alttius syrjäytymiselle ja erilaisille mielenterveysongelmille kasvaa.
Toisaalta jos häpeä aiheuttaa jatkuvaa vihantunnetta, häpeän ”uhri” voi myös olla väkivaltainen: hyökkäys on hänen mielestään paras puolustus. Se on ennaltaehkäisevä keino, jotta ei tarvitse kohdata tuota syvää tuskaa toisten aiheuttamana.
Häpeän hoito
Häpeä on usein piilossa. Se saattaa aiheuttaa toimintaa tai reaktioita, jotka vaikuttavat järjettömiltä tai epäloogisilta. Tutun ihmisen toiminta voi vaikuttaa jopa ristiriitaiselta hänen persoonaansa verrattuna.
Esimerkiksi ujo ja varautunut henkilö saattaa yhtäkkiä hakemalla hakea huomiota itseensä johtaakseen huomion pois varsinaisesta puheenaiheesta. Jotta kukaan ei vain huomaisi, kuinka kipeä asia puheenaihe hänelle todellisuudessa on.
Jotta voi lähteä hoitamaan häpeää, on se ensin tunnistettava. Onkin ehkä helpointa aloittaa häpeän aiheuttamista fyysisistä oireista, jotka mainitaan Duodecim-lehden artikkelissa:
- punastuminen
- hikoilu ja vapina
- lamaantuminen
- apatia
- liikapuheliaisuus
- liikaesiintyminen
- häpeämättömyys, piittaamattomuus ja kyynisyys
Häpeä voi aiheuttaa myös raivoa, joka kohdistuu niin itseen kuin muihinkin. Kliseisesti, viha muita kohtaan voi olla syvää vihaa itseä tai omaa häpeätaustaa kohtaan. Vihaa, joka ylittää jopa sukupolvia.
Häpeä koskee koko itseä ja toimintaa. Sinä voit pyrkiä korjaamaan häpeää aiheuttavan tapahtuman, mutta joudut silti tekemään töitä myös itsesi ja uskomustesi kanssa.
Alituinen häpeä saa olon tuntumaan väärältä ja kelpaamattomalta.
Sinusta saattaa tuntua siltä, että kuljet jonkun toisen kengissä: kengät ovat kahta kokoa liian suuret ja eivät yhtään tyyliäsi. Jatkuva ristiriita syö sinua sisältä.
Häpeä voi aiheuttaa myös omia arvoja vastaan toimimista.
Yleensä omia arvoja vastaan toimiminen alkaa ennemmin tai myöhemmin syödä sinua sisältä. Olo alkaa tuntua väärältä ja tunnet eläväsi jonkun muun elämää.
Häpeää tulee jossain määrin kuitenkin pystyä sietämään, sillä se kuuluu väistämättä elämään. Kuten syyllisyydentunne, tyytymättömyys tai suru, on myös häpeä on osa elämää.
Pahimmillaan alituinen häpeä kuitenkin aiheuttaa vahingollista käytöstä, totuuden kieltämistä ja ajatuksettomuutta.
Miten häpeä sitten voi hoitaa?
Jotta häpeää voidaan hoitaa, se tulee ensin tunnistaa ja tunnustaa. Vasta sitten voidaan käydä töihin. Terapiaan hakeutuva ihminen on yleensä ensin tunnistanut haitalliset toimintamallinsa.
Nämä toimintamallit eli itse rakennetut turvastrategiat kuitenkin suojaavat samalla itse häpeältä ja vaikeilta kokemuksilta niiden takana. Niilläkin on siis tarkoituksensa eli suojata sinua.
Hyviä keinoja häpeän hoitoon yllämainitun terapian lisäksi ovat:
- itsemyötätunto: olemalla kova teet itsellesi karhunpalveluksen. Muistuta itsellesi päivittäin, että olet hyvä jo sellaisena kuin olet. Sinun ei tarvitse suorittaa tai lunastaa paikkaasi tässä maailmassa.
- Sinulla on oikeus kaikkeen hyvään mihin muillakin.
- sosiaaliset kontaktit, yhteys toisiin, hyväksyntä ja arvostus: älä jää yksin. Hakeudu muiden seuraan. Etsi sinulle sopivia vertaistukiryhmiä.
- Kroonista häpeää on vaikea hoitaa täysin itsenäisesti itsehoito-oppailla. Toki niistä voi olla apua jäsentämään tunteitasi ja auttaa ymmärtämään omaa toimintaasi.
- Ammattimainen ja asiantunteva apu on kuitenkin tehokkain tapa hoitaa itselle haitallista ja kroonista häpeää.
- Häpeän hoito vaatiikin ammattilaisilta tarkkaa korvaa ja sosiaalisia taitoja. Esimerkiksi terapeutin hiljaisuus saattaa häpeästä kärsivän mielessä muuttua taas yhdeksi häpeän aiheeksi.
- Suosittelen sinua tutustumaan Katja Myllyviidan kirjaan Häpeän hoito. Kirja sisältää muun muassa harjoituksia, joiden avulla voit välttää häpeän sinulle asettamia ansoja
- Opettele tuntemaan itsesi. Minkälaisia arvoja, uskomuksia, rooleja ja ajatuksia sinulla on? Mikä ja mitä olet pohjimmiltasi? Mitä haluat tässä elämässä tehdä?
- Opettele kääntämään heikkoudet vahvuudeksi! Tutustu esimerkiksi Jevgeni Särjen blogiin, jossa hän tuo myös itseään likoon monesti niin vaikeiksi mielletyissä aiheissa.
- Tee sinulle mieluisia asioita. Opettele olemaan myös itsekäs ja sanomaan ei.
- Muista, että useimmat asiat elämässä eivät ole niin vakavia. Opettele nauramaan pienille vastoinkäymisille ja muista, että myös niin sanotuista epäonnistumisista oppii paljon.
- Muista, että elämässä ei ikinä tule valmiiksi. Elämä ei ole koulu, josta saat arvosanan. Jos haluat parempaa elämää, voit jokainen aamu päättää ottaa askeleen eteenpäin. Sinä voit määrätä elämäsi suunnan.
- Älä kanna menneisyyden raskasta taakkaa mukanasi yhtään enempää, kuin on pakko.
- Anna itsellesi ja muille anteeksi. Sinua kohtaan rikkoneelle anteeksi antaminen on pitkässä juoksussa lempeä teko itseäsi kohtaan.
- Älä vertaa itseäsi muihin. Sinä olet sinä ja päätät itse, mitä haluat ja mikä on sinulle oikein ja riittävää.
- Hakeudu kannustavaan ja eheyttävään seuraan. Luovu energiasyöpöistä tai sinulle vahingollisista ihmissuhteista.
- Pidä huoli mielenterveydestäsi ja jaksamisestasi. Liiku, syö hyvin ja lepää. Pyri pitämään elämän eri osa-alueet tasapainossa. Jos mielenterveytesi järkkyy, hanki apua ajoissa.
Mitä pidit tästä postauksesta? Kerrohan mielipiteesi alla kommenteissa, niin keskustellaan lisää!
Kiitos kun jaat postauksen myös ystävällesi:)
Lähteet:
Elina Reenkola: Halu ja häpeä
Duodecim-lehti: Häpeä psyykkisen lamaannuksen aiheuttajana
Psykologilehti: Häpeä lievittyy myötätunnolla
