resilienssi

Irtipäästämisen ja kiinnipitämisen taidoista sekä kyvystä erottaa ne toisistaan

Postaus sisältää affiliatelinkin. Linkki on merkattu *-merkillä.

Anna minulle tyyneyttä hyväksyä asiat joita en voi muuttaa, rohkeutta muuttaa mitkä voin ja viisautta erottaa nämä toisistaan.

Reinhold Niebuhr

Olet varmasti joskus kuullut yllä olevan Tyyneysrukouksen (serenity prayer).

Aikuisen elämässä tulee väistämättä vastaan hetkiä, jolloin tarvitaan kykyä pitää sinnikkäästi kiinni, vaikka matkanteko olisi kuoppaista ja epämukavaa.

Yhtälailla tarvitaan rohkeutta päästää irti ja hypätä pois kyydistä – vaikka sitten suureen tuntemattomaan.

Joskus on vaikea hahmottaa, kumpaa näistä pitäisi tehdä.

Ainoaa oikeaa vastausta ei aina ole ja aikuisen elämässä kukaan muu ei tule kertomaan ratkaisua.

Sisu, yksin pärjäämisen perinne ja omien unelmien toteuttamisen tärkeys

Suomalaiset tunnetaan maailmallakin sitkeänä kansana. Sisu-toimintaelokuvan kansainvälinen menestys vie eteenpäin suomalaisen sisun vaikeasti käännettävissä olevaa perintä olemusta.

Sisun avulla suomalaiset puskevat tunnetusti vaikka läpi harmaan kiven. Kansana olemme myös syystä ylpeitä sisukkuudestamme, vahvuudestamme ja sinnikkyydestämme.

Tämän sisukkuuden ja vahvuuden kääntöpuolena on kuitenkin itsepäinen yksinpärjäämisen perinne, joka voi olla vahingollista.

Vahvuuteen tai arkisemmin reippauteen voi myös sairastua.

Erityisesti meillä äideillä voi olla tapana yrittää tehdä kaikki yksin. Saatamme myös suorittaa äitiyttä ja pyrkiä täydellisyyteen.

Äitiyteen voi uupua ja kadottaa samalla itsensä.

Jokainen äiti tarvitseekin äidin roolin lisäksi myös muuta elämäänsä. Kun saat toteuttaa itseäsi ja haaveitasi arjen velvollisuuksien ohella, saat elämääsi reilusti lisää jaksamista ja merkityksellisyyden tunnetta.

Miten sinä haluaisit toteuttaa itseäsi ja unelmiasi? Pidä kiinni haaveistasi, ota aikaa itsellesi ja toteuta omaa sydäntäsi. Ryhdy siihen jo tänään. Pienikin hetki itselle auttaa jaksamaan.

Uskallatko päästää irti?

Toisinaan suurinta vahvuutta on irti päästäminen. Oletko joskus kuullut seuraavan sanonnan:

If you love someone, set them free. If they come back they’re yours; if they don’t, they never were.

Richard Bach

Suomennettuna: jos rakastat jotakin, anna sen olla vapaa. Jos se tulee takaisin luoksesi, se on sinun. Jos ei, se ei ikinä ollutkaan sinun.

Bachin sitaatti pätee yhtälailla niin rakkauteen, toteutumattomiin unelmiin kuin mihin tahansa tavoittelemaamme asiaan. Jos kynsin hampain yritämme pitää kiinni jostakin, joka vain ei ota luonnistuakseen, voi olla parempi vain päästää irti.

Asioiden, joiden on tarkoitus tapahtua, on yleensä tapana toteutua ennemmin tai myöhemmin.

Irti päästäminen ei siis ole sama asia kuin luovuttaminen.

Asioita voi pistää väliaikaisesti jäihin. Elämä ei ole loppukoe, joka hylätään tai hyväksytään. Aina voi aloittaa uudelleen, minkä ikäisenä tahansa.

Vastuu omasta elämästä kuuluu aina itselle. Uhriutujalla tämä vastuu voi olla hukassa. Lue lisää tästä postauksestani: Uhriutuminen – älä vain tee kuten minä tein!

Uhriutuminen – Älä vain tee kuten minä tein!

Taipuu muttei katkea

Yksi lempiartisteistani on englantilainen laulaja Kate Bush, joka on tunnettu omintakeisesta musiikistaan ja äänenkäytöstään.

Bushin Rubber Band Girl-kappale muistuttaa meitä joustamisen tärkeydestä. Ollaan kuin puut tuulessa, taivutaan muttei katketa.

See those trees
Bend in the wind
I feel they’ve got a lot more sense than me
You see I try to resist

A rubberband bouncing back to life
A rubberband bend the beat
If I could learn to give like a rubberband
I’d be back on my feet
A rubberband hold me trousers up
A rubberband ponytails
If I could learn to twang like a rubberband

I’d be a rubberband girl
A rubberband girl, me
A rubberband girl, me
I wanna be a rubberband girl
(A rubberband girl, she)

Kate Bush Rubberband Girl, lyrics

sisu

Resilienssi

Paljon puhuttu resilienssi on eräänlaista elämän joustovaraa.

Resilienssi on vähän kuin housujen vyötärönauha, tai oikeastaan mikä tahansa kuminauha. Kun ahdistaa, resilienssi auttaa joustamaan ja sietämään epämukavuutta.

Resilienssi auttaa myös sopeutumaan yllättäviinkin tilanteisiin, pysymään rauhallisena sekä luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät.

Erityisjoukkojen sotilaat jos ketkä ovat resilienttejä, sillä kyky joustaa ja havainnoida tilannetta viileän rauhallisesti myös tiukoissa paikoissa on heille elintärkeää.

Entinen erityisjoukkojen sotilas Sami Ruotsi sekä hänen kollegansa Vesapekka Larkkonen ja Juuso Aho ovat kirjoittaneet kokemuksistaan kirjan Voima pinnan alla. Vahva mieli erikoisjoukkosotilaiden opeilla (Atena 2023).

Kirjassa he jakavat parhaat vinkkinsä, joita myös Maija Meikäläinen voi käyttää rauhoittaakseen itsensä tiukassa paikassa.

Toisto lukuisia kertoja ennen tosipaikan tuloa, hengitysharjoitukset ja meditatiiviset harjoitteet ovat käytössä myös erityisjoukkojen sotilailla. Nämä kaverit ovat tunnetusti stressinhallinnan ammattilaisia, jäämiehiä.

Miksi siis keksiä pyörää uudelleen? Myös me äidit voimme hyötyä kirjasta löytyvistä mielenhallinnan keinoista.

Kirjan löydät *täältä

Vanhuus tuo viisautta

Elämänkokemus tuo usein mukanaan tietynasteista tyyneyttä. Ehkä sinunkin suvussasi on vanhus, joka perhejuhlissa tarkkailee tilanteita ja ihmisten välisten kanssakäymistä rauhallisin mielin huoneen nurkasta?

Häntä eivät pikkujutut hätkäytä, eikä mikään paljastus ole hänelle ennenkuulumaton. Hän ei tuomitse, opasta tai syyllistä vaan pikemminkin kuuntelee ja toimii peilinä hänelle, joka juttusille ehtii.

Hänen kanssaan juteltuasi tunnet ehkä löytäneesi vastauksen ongelmaasi, vaikka vanhus ei olisi sanonut sanaakaan.

Itse odotan innolla tuota elämänvaihetta. Ikä tuo usein mukanaan kyvyn rauhoittua hetkeen. Ei ole tarvetta hötkyillä. Tai kuten mummoni sanoi: asiat menevät omalla painollaan.

Ironista kyllä, eläkeikä vaikuttaa myös usein olevan se ikä, jolloin ihminen on tyytyväisimmillään elämään. Ennen eläkeikää elämä voi olla yhtä stressiä, kaaoksen hallintaa ja asioiden ja materian tavoittelua.

Ehkä voimme siis ottaa mallia vanhuksista ja pysähtyä miettimään, mikä elämässä oikeasti on tärkeintä?

Mindfulness ja stoalaisuus

Zeniläisyys tai kansanomaisemmin mindfulness on vaikeaa hektisessä maailmassa.

Lapsiperheessä hetkessä elämisen taito on paradoksi. Hetkessä eläminen – millään muulla tavalla lapsiperheessä ei oikeastaan voi elää!

Tilanteet muuttuvat, aikarajat paukkuvat, joku oksentaa lattialle, kattila kiehuu yli ja Päikkyvarauksetkin pitäisi tehdä.

Toisaalta taas hetkeen rauhoittuminen, etenkin äidille, on usein vaikeaa ellei mahdotonta myrskyn keskellä.

Aina voi kokeilla stoalaista asennetta elämään. Stoalaisuus oli antiikin Kreikassa ja Roomassa erityisesti yläluokan harjoittama asenne jonka mukaan ainoa asia, mihin voimme vaikuttaa, on suhtautumisemme asioihin.

Asioista, joihin emme voi vaikuttaa, ei kannata välittää.

Sinällään looginen järkeily voi tarkemmin tutustuttaessa kuitenkin vaikuttaa liioitellun järkiperäiseltä ja kylmältä, sillä ajattelutavan mukaan kaikenlaisia tunneperäisiä reaktioita tulisi välttää.

Stoalaista ajattelutapaa voi edelleen bongata esimerkiksi menestyneiden ihmisten henkilökohtaisissa elämänopeissa: vastoinkäymiset nähdään oppimisen paikkana, ei takapakkeina ja matka jatkuu vaikka mitä tulisi eteen.

Tosielämässä ihmisen jaksamisella on aina rajansa, sillä kukaan meistä ei ole superihminen vaikka kuinka niin itselleen uskottelisi.

tasapaino

Luo itsellesi henkinen puskuri

Itseensä kannattaa sijoittaa.

Voitkin kuvitella rakentavasi itsellesi henkisen puskurin, joka suojaa sinua tarvittaessa elämän kolhuilta. Voit aloittaa vaikka seuraavista asioista:

  • Ympäröi itsesi asioilla ja ihmisillä, jotka tuovat sinulle iloa, onnea ja tukea myös niissä vaikeissa paikoissa. Anna myös takaisin.
  • Älä takerru menneeseen yhtään enempää kuin on pakko, sillä kukaan ei voi elää menneisyydessä. Ota opiksi ja poimi matkaasi tärkein, mutta luovu muusta.
  • Arvosta itseäsi ja ole oman itsesi paras ystävä. Kun aloitat itsestäsi ja opit rakastamaan itseäsi, sinulla on vahva pohja kaikille ihmissuhteille. Tunnet oman arvosi etkä suostu mihin vain.
  • Muista, että kaikki on väliaikaista, niin hyvä kuin paha. Muutos on väistämätöntä.
  • Joskus ”hyökkäys” on paras puolustus. Kun ennakoit ja otat itse aloitteen, olet proaktiivinen ja et päädy muiden päätösten vietäväksi.
  • Pyydä apua tarvittaessa. Ympärilläsi on varmasti ihmisiä, jotka välittävät sinusta ja tahtovat sinulle vain hyvää.

Lopuksi

Kumpi sinulle on vaikeampaa: päästää irti vanhasta ja astua kohti uutta ja tuntematonta? Vaiko pitää sinnikkäästi kiinni hyvästä silloin kun on vaikeaa, vaikka tekisi mieli luovuttaa?

Mitä mieltä olet, kommentoi niin jutellaan lisää!