Miten sinä koit äidiksi tulon? Oliko äitiys mitä odotitkin vai jotain ihan muuta?
Tässä artikkelissa nostan esille aiheen, joka edelleen on jossain määrin tabu.
Nimittäin pettymyksen omaan äitiyteen. Aihe on vaikea, sillä harva äiti haluaa julistaa koko maailmalle, että on pettynyt äitinä olemiseen.
Äitiys täydentää elämän?
Äitiydenhän pitäisi olla elämää ja naiseutta täydentävä kokemus. Vai mitä?
Näinhän meille ainakin opetetaan. Jos ajatellaan lasten saamista ihan biologisesta näkökulmasta, se tosiaan voidaan nähdä elämän tarkoituksena. Elämän jatkaminen.
Jälkikasvun maailmaan saattamisen lisäksi äitiyttä voidaan tarkastella myös henkilökohtaisena tavoitteena ja jossain määrin ”luonnollisena” jatkumona parisuhteelle.
Myytti siitä, että vasta äitiys ”täydentää” naisen elää vahvana. Se on ajattelemattomasti ja julmasti ilmaistu kaikkia vapaaehtoisesti tai vastentahtoisesti lapsettomia kohtaan.
Lapsen saaminen voi toki olla myös suunnittelematon (joko toivottu tai toivomaton) tapahtuma, joka ei ole omista valinnoista kiinni.
Äitiys ja keskustelupalstat
Mitä suosituimpien keskustelupalstojen äitiyskeskusteluita on uskominen, nykyäitien annetaan helposti ymmärtää olevansa joko:
1. uusavuttomia ja harhaisia egoisteja, jotka eivät ymmärrä antautua äitiydelle
tai
2. hössöttäviä helikopteriäitejä, jotka tukahduttavat lapsen periaatteillaan ja huolillaan
Äitiyden ideaali tuntuukin olevan kovin kankea ja yksipuolinen vielä vuonna 2021.
Äitimyytti uhrautuvasta ja täysillä lapsiaan varten elävästä äidistä elää ja voi hyvin. Pitää olla rakastava, pyyteetön, huolehtiva ja äidillinen.
Äitiyden taitojen pitäisi mielellään ”tulla luonnostaan” jostakin mystisestä äitiyden lähteestä, josta olemme tietämättämme hörpänneet matkallamme äidiksi.
Kuitenkaan ei saisi olla liian huolehtiva tai ainakaan näyttää huolehtivansa alituiseen, sillä se taas on neuroottisen ja roolistansa ulalla olevan äidin merkki.
Jos taas ottaa vähän rennommin eikä suorita äitiyttä yleisten normien mukaan, et ole tarpeeksi välittävä etkä osaa vetää rajoja.
Äitiyden rima on asetettu korkealle.
Äidin muodonmuutos ja muottiin sopiminen
Usein annetaan ymmärtää, että isät kasvavat isyyteen.
Äitien vain pitäisi tulla äideiksi luonnollisen muodonmuutoksen, jota raskaudeksikin kutsutaan, kautta. Muna→Toukka→Kotelo→Aikuinen -tyyliin?
Mutta onko raskaus riittävä korkeakoulu äitiyden vaativaan kokopäivätyöhön?
Ei olekaan ihme, että äitiyden realiteetit voivat iskeä kuin märkä tiskirätti kasvoillesi.
Kokemukseen omasta äitiydestä vaikuttavat muun muassa omat ja ympäristön ennakko-odotukset, elämänkokemukset, olosuhteet ja sattumakin.
Sattumalta juuri sinun lapsesi on suuritarpeinen, erityisherkkä, allergikko tai refluksivauva. Sattumalta jonkun toisen lapsi on helppo nukuttaa, perustyytyväinen tai reipas ja omatoiminen.
Itsekin astuin äitiyden alussa siihen ansaan, että minä muka voisin hallita äitiyttä. Äitiys hallitsikin minua. En ollut ollenkaan sellainen äiti, kuin kuvittelin olevani.
Nykymaailmassa, jossa kaikki on saatavilla milloin vain napin painalluksella on suuri kiusaus uskoa, että äitiydenkin saa toivomassaan paketissa kotiintoimituksena.
Äitiyttä ei kuitenkaan voi verrata käyntiin supermarketissa: otat esille laatimasi kauppalistan, valitset käytävän ja tuoteryhmän ja löydät juuri oikean, sinulle sopivan tuotteen käyttövalmiina. Maksat kassalla ja saat mitä toivoitkin.
Äitiys on lahja. Voit esittää toiveen ja vihjata. Mutta et ikinä täysin tiedä, mitä tulet saamaan.
