paivahoidon-aloittaminen

Kun lapsi aloittaa päivähoidon eli kiitos suomalaiselle varhaiskasvatukselle

Nyt se päivä sitten koittaa.

Muutaman viikon päästä en enää ole kahden pienen lapsen kotiäiti, sillä lapseni aloittavat kunnallisessa päivähoidossa.

Äitinä käyn nyt läpi monenlaisia tunteita: helpotusta, syyllisyyttä, riemua, haikeaa luopumisen tunnetta ja jännitystä uuden edessä.

Tiedän kuitenkin tekeväni palveluksen lapsilleni, sillä he tarvitsevat muiden lasten seuraa. Luotan päiväkodin tätien ja setien ammattitaitoon.

Samalla identiteettini kuitenkin revitään taas auki: kuka nyt taas olinkaan?

En ole enää kotiäiti. Mutta äitiys ja sen mukanaan tuoma jatkuva huolehtiminen ei tule ihan lähivuosina loppumaan.

Ensimmäisen päivähoitopäivän tulen luultavasti jännittämään yhtä paljon kuin lapsetkin.

Suuri muutos koko perheelle siis.

Muistutan, että jokainen vanhempi tekee itse omat ratkaisunsa päivähoidon ja kotihoidon välillä. Tämän kirjoituksen ei siis missään nimessä ole tarkoitus vähätellä kotihoitoa.

Hoidinhan itsekin lapsiani reilut neljä vuotta kotona.

Jokainen tehköön siis omat ratkaisunsa muiden sitä kritisoimatta.

Kotiäitiys loppuu- mitä käy blogille?

Äidin oma huone jatkaa samaan tapaan kuin ennenkin:)

Vaikka oma asemani muuttuukin kotiäidistä työtätekeväksi äidiksi, blogi jatkaa eloaan samaan tapaan kuin ennenkin.

Kotiäitiys, pienten lasten äitiys ja äitiys yleensäkin on ehtymätön lähde erilaisille blogikirjoituksille.

Haluan edelleen jakaa sinulle kokemuksia, etsiä sinulle parasta hyödyllistä tietoa sekä tukea ja tsempata sinua. Tämä ei muutu mihinkään.

Äidin oma huone-blogin keskiössä on alusta asti ollut äiti itse. Äidin jaksaminen, äidin hyvinvointi ja äidin identiteetti sekä äidin unelmat ja itsensä toteuttaminen.

Päivähoidon aloittamisen myötä saatan tehdä satunnaisia postauksia myös päiväkotiin liittyen.

Silti Äidin oma huone ei ensisijaisesti ole perheblogi vaan nimenomaan äitiblogi:) Täällä sinä olet ykkössijalla.

Äitiys onkin siinä mielessä kiehtova aihe, että se muuttaa jatkuvasti muotoaan. Juuri kun luulet selättäneesi yhden haasteen, ollaankin jo seuraavan edessä.

Äitinä sinun on miltei pakko olla kameleontti, joka muuttaa väriään tilanteen ja haasteen mukaan.

Äitiys antaa, ottaa ja opettaa. Löydät itsestäsi voimia, joita et aikaisemmin tiennyt olevan olemassakaan. Opit uhrautumaan pyyteettömästi toisen ihmisen puolesta.

Me äidit olemme kaikki erilaisia.

Itse en synnytyslaitoksella vauvan syliin saatuani tuntenut valtavaa ja lämmintä, välitöntä rakastumisen tunnetta. Olin lähinnä helpottunut, että synnytys oli ohi.

Sinä taas saatoit rakastua päätäpahkaa ihanaan pieneen olentoon sylissäsi. Tai sitten sairastuit vakavaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen.

Äitiyden moninaisia tuntemuksia ja kasvoja nostetaan luojan kiitos entistä enemmän esille. Siitä kiitos kaikille somevaikuttajille, kuten Tinnahenriikka, Tornadoblogi, Etä-äiti ja Mutsijyrää…Sydämellinen kiitos teille kaikille!

Onko sinullakin edessä paluu työelämään, mutta työpaikkaa ei ole valmiina? Tutustu siinä tapauksessa tähän postaukseeni: Kotiäidin paluu työelämään – en osaa enää mitään!

Kiitos suomalainen varhaiskasvatus ja kiitos päiväkodin henkilökunta!

Tässä postauksessa en halua keskittyä negatiiviseen ja käsitellä naapurimaan sotatoimia, polttoaineen hinnannousua, palkkojen riittämättömyyttä, asuntolainojen koronnousua, inflaatiota, koronaa, sähkönhinnan nousua tai muutakaan kielteistä.

En muutenkaan ole sellainen ihminen ja somessa kiistellään ja väitellään jo aivan tarpeeksi.

En osaa myöskään ottaa kantaa siihen, mikä olisi paras tapa lisätä varhaiskasvatuksen ammattilaisten jaksamista ja töihin hakeutumista.

Tässä postauksessa haluan KIITTÄÄ suomalaista hyvinvointiyhteiskuntaa ja sen tarjoamaa edullista päivähoitoa.

Kiitos päiväkodin tädit ja sedät. Kiitos perhepäivähoitajat.

  • Ilman teitä Suomi olisi PULASSA.
  • Teidän ansiostanne äidit ja isät pääsevät töihin tienaamaan leivän pöytään.
  • Teidän ansiostanne äidit ja isät pysyvät järjissään.
  • Teidän ansiostanne lapsemme kasvavat, oppivat, nauravat, jakavat, askartelevat, oppivat tunnetaitoja ja käytöstapoja, ulkoilevat, kokeilevat, tutustuvat, ihmettelevät, leipovat, harjoittelevat…lista on loputon.
  • Kiitos teille päiväkodin tädit, että jaksatte välittää.
  • Kiitos siitä, että teette työtänne täydellä sydämellä.
  • Kiitos, että pidätte hyvää huolta meidän rakkaimmistamme.

Teistä tulee usein pidettyjä ja tärkeitä aikuisia lapsillemme.

  • Saamme kuulla, kuinka päiväkodin setä tulee hienolla moottoripyörällä töihin.
  • Saamme kuulla, kuinka päiväkodin Niina-täti on niin ihana.
  • Saamme kuulla, kuinka jännää oli käydä tutustumassa lähimetsään.
  • Saamme kuulla, kuinka lapsemme on oppinut aivan uuden laulun.
  • Saamme seurata, kuinka lapsemme käy illalla tyytyväisenä unten maille.

Sen ansiosta, että suomalainen päivähoito ei maksa maltaita, minulla on pienituloisenakin varaa valita. Olenko kotona hoitamassa lapsia vai hakeudunko mieluummin työelämään? Vai teenkö kenties vähän molempia?

Suomalaisella vanhemmalla ON valinnanvaraa.

Monessa maassa kunnallinen päivähoitomme olisi luksusta.

Ei äidit unohdeta sitä.

paivakoti-kotiaitiys

Usein osaammekin arvostaa jotakin aidosti vasta sitten, kun se viedään meiltä pois.

Korona-aikana varhaiskasvatuksen ja päiväkodin henkilökunta on ollut kovilla.

Sairastumiset, jatkuva epävarmuus pandemian edessä ja jatkuvasti muuttuvat ohjeistukset ovat tehneet vastuullisesta ja raskaasta työstä entistäkin kuormittavampaa.

Pienipalkkaisten alojen ammattilaiset, edelleen usein naisia, kannattelevat koko Suomea. He tekevät työnsä usein ikäänkuin muilta huomaamatta. Heitä saatetaan joskus jopa pitää itsestäänselvyytenä.

Annetaan kiitos sille, jolle se kuuluu:

  • Kiitetään päiväkodin tätiä.
  • Kiitetään kaupan kassaa.
  • Kiitetään siivojaa.
  • Kiitetään postinkantajaa.
  • Kiitetään lähihoitajaa ja sairaanhoitajaa.
  • Kiitetään lähettiä.
  • Kiitetään roskakuskia.
  • Kiitetään ihan jokaista, joka tekee työnsä aidolla lämmöllä ja antaumuksella.
  • Kiitetään jokaista, joka haluaa rakentaa jotain hyvää sen sijaan, että keskittyy provosointiin, negatiiviseen ja syyttelyyn.

Kritisointi ja syyttely on helppoa. Uuden rakentaminen vaatii vaivannäköä.

Kiitos!

Käy kurkkaamassa myös tämä artikkelini: Helppo elämä

Mitä tuntemuksia tämä postaus sinussa herätti? Olisi kiva kuulla:)

Olen kiitollinen, jos jaat tämän postauksen eteenpäin!

Mitä mieltä olet, kommentoi niin jutellaan lisää!