Aika ajoin törmää netin keskustelupalstoilla kirjoittajiin, jotka ihmettelevät, mikä kotiäitejä väsyttää.
On niitä, joiden mielestä kotiäidit saavat herätä myöhään, makailla kaikessa rauhassa sohvalla ja elellä puolison ja yhteiskunnan varoilla leppoisaa elämää. Koska eivät vain halua mennä töihin.
Näiden kirjoittajien mielestä omien lasten hoitaminen kotona ja kotityöt eivät käy työstä.
Toisten mielestä kotiäitiys on raskasta työtä, joka raastaa pahimmillaan niin fyysisesti kuin henkisesti, koettelee taloudellisesti ja aiheuttaa kitkaa myös parisuhteessa.
Heidän mielestään kotiäitiys on työtä 24/7.
Myös kotiäideistä löytyy molempien ajattelutapojen kannattajia.
Useammin kuin kerran saa uupunut kotiäiti foorumeilla kuulla kommentin ”itse rakastan kotiäitiyttä ja nautin elämästä, en ymmärrä miksi kotona olo on joillekin niin raskasta”.
Hieno homma mutta miten kommentti ojentaa auttavan käden väsyneelle äidille?
Ns. oman hännän nostaminen tuntuu varmasti hyvältä ja vahvistaa kommentoijan omaa äitiyttä.
Lähimmäisenrakkauteen ei kuitenkaan kuulu omien mielipiteiden tai oman paremmuuden korostaminen toisen auttamisen kustannuksella.
Yksinkertaisimmillaan autatkin kuuntelemalla ja koettamalla asettautua toisen asemaan.
Onko kotiäiti työtön?
Työssäkäynnin ja kotiäitiyden vertaaminen toisiinsa on jo lähtökohtaisesti hedelmätöntä, sillä töitä on niin lukemattomia erilaisia.
On palkkatöissä käyviä, jotka nostavat palkkaa melko vähäisin panostuksin ja rutiinilla kevyitä istumatöitä suorittaen. Samat ihmiset saattavat turtua sisäisesti virikkeettömään ja merkityksettömään työhönsä.
On fyysisen työn tekijöitä, jotka todella tuntevat tehneensä töitä päivän päätteeksi.
On henkisesti raskaan ja vastuullisen työn tekijöitä jotka ovat vastuussa muiden hengestä. On lähihoitajia, joilla työpäivän tunnit eivät edes riitä ruokataukoon ja vessakäyntiin ja niin edelleen.
On asiantuntijatöitä, joihin vaaditaan pitkällinen ja korkea koulutus mutta on myös ammatteja, joita väheksytään vain sen vuoksi, että niihin päästään jo vähemmällä koulutuksella ja kokemuksella.
On töitä ja on töitä.
Kaikkia työn tekijöitä tulee kunnioittaa ja arvostaa eikä asettaa niitä vastakkain toistensa kanssa.
Niinpä kotiäitiyttäkään ei voida suoraan verrata mihin tahansa ansiotyöhön.
Jokainen, joka tekee työnsä hyvin, ansaitsee kiitoksen. Myös kotiäiti.
Kotiäitiys ahdistaa, uuvuttaa ja masentaa
Ottamatta kantaa siihen, kuka on oikeassa ja väärässä on todettava että äitiyden ja vanhemmuuden raskaus riippuu lukemattomista pienistä ja isommista asioista.
- elämäntilanne
- taloudellinen tilanne
- lasten iät
- lasten mahdolliset diagnoosit ja sairastelu
- yhteiskunnan tuomitsevuus tai väärinymmärrykset
- yksinhuoltajuus
- oma tai puolison sairastelu
- liian ahtaat asuinneliöt
- stressaava asuinympäristö
- väkivaltainen puoliso
- tukijoukkojen puute
- riippuvuudet
- unenpuute
- mielenterveysongelmat
- hankala eksä
- synnytyksen jälkeinen masennus
Ja niin edelleen.
Lista on käytännössä loputon.
Ei ole olemassa kahta samanlaista perhettä.
Siitä huolimatta meille usein annetaan ymmärtää, että on olemassa jokin normi vanhemmuudessa, mihin pyrkiä ja josta paitsi jäädessä on ”epänormaali” tai ”huonompi vanhempi”kuin muut.
Näin ei tietenkään ole.
Äitiyden ytimessä on rakkaus ja huolenpito, lasten perustarpeista huolehtiminen. Se, millaisissa puitteissa tämä hoituu, on yksilöllistä.
Kaikki maailman raha tai materia ei ikinä korvaa aikaa, huomiota, rakkautta ja hellyyttä. Rahaakin toki tarvitaan.
Yksikään äiti ei ole täydellinen.
On hyvä muistaa, että sosiaalisen median julkaisut edustavat ainoastaan pintaraapaisua julkaisijan elämästä, pienenpientä ohikiitävää hetkeä.
Ennen tai jälkeen otosta kodissa on ehkä vallinnut kaaos tai kuopus on saanut vuosisadan raivarin.
Kotiäidin sottainen tukka on pyyhkäisty siistiksi poninhännäksi vain hetki ennen selfietä. Kuvassa eivät myöskään näy mahdolliset parisuhderiidat, uupumus tai elämän vastoinkäymiset.
Anna siis itsellesi ja toisille armoa. Ruoho ei aina ole vihreämpää aidan toisella puolen.
No mikä meitä kotiäitejä oikein niin uuvuttaa, ahdistaa ja masentaa?
Meitä väsyttävät ainakin seuraavat asiat:
- ettei saa ikinä olla yksin hiljaisuudessa
- kaikki tekemäsi asiat jäävät koko ajan kesken
- olet valmiustilassa 24/7
- olet vastuussa pienten ihmisten hyvinvoinnista ja terveydestä
- olet välillä NIIN yksin äitiydessä
- puuttuva tukiverkosto
- rahanpuute
- unenpuute
- hellyydenpuute
- ymmärryksenpuute
- aikuiskontaktien puute
- lasten sairastelu
- oma sairastelu
- puolison sairastelu
- lasten ruokarajoitteet ja allergiat
- lasten diagnoosit
- aikaiset herätykset (ja mahdolliset itsestä riippumattomat myöhäiset nukkumaanmenot)
- huonosti nukutut yöt
- metatyö ja jatkuva organisointi
- omien tarpeiden ja haaveiden laittaminen hyllylle
- merkityksettömyyden tunne äitiyden roolin ulkopuolella
- jatkuva sotkujen siivoaminen
- jatkuva rauhantuomarina oleminen
- jatkuva sirkustirehtöörinä oleminen
- huonosti päikkäreitä nukkuvat lapset tai olemattomia/vaikeasti ennakoitavia päikkäreitä nukkuvat lapset
- toimimaton parisuhde
- kotityöt, jotka eivät ikinä lopu
- jatkuva syöttäminen, siistiminen ja vaipanvaihto=päiväni murmelina
- jatkuva imettäminen
- kun et saa käydä rauhassa kakkalla/pissalla
- äidinroolin jääminen päälle: äitinä et rentoudu ikinä täysin vapaallakaan
- koululaisten kuskaus
- päiväkoti-ikäisten kuskaus
- harrastuksiin kuskaus
- lasten pukeminen
- toisiaan jatkuvasti kiusaavat sisarukset
- ruoan suunnittelu ja laittaminen monta kertaa päivässä
- uhmaikäisten raivarit
- samojen rutiinien toistaminen päivästä toiseen
- tavarat, joita on liikaa ja joka paikassa
- täydellisen äitiyden suorittaminen
- yhteiskunnan paineet
- neuvolan kommentit
- some
- äidin jatkuva syyllisyydentunne
- kilpavarustelu muiden äitien kanssa
- oman äitiyden löytäminen vie aikaa
- olet hukannut itsesi äitiyteen: et tiedä enää, kuka olet
- jatkuva kiire ja meteli
- äitiys ei olekaan sitä, mitä luulit
- masennus
- raudanpuute
- synnytyksen jälkeiset komplikaatiot ja terveysvaivat
- kun et tiedä yhtään, mitä teet vaikka sinun pitää näytellä, että tiedät juuri, mitä teet
- puoliso on muuttunut vain yhdeksi passattavista
- ystävät ovat kaikonneet
- kukaan ei soita sinulle tai pidä yhteyttä
- kaikki haluavat puhua kanssasi vain lapsista
- jatkuva kieltäminen, huutaminen ja vahtiminen
Olihan tuossa syitä. Keksit varmasti lisääkin?
Oletko samaa vai eri mieltä listani kanssa?
Mikä tekijä sinun kotiäitiydestäsi tekee raskasta?
Vai oletko kenties niitä onnekkaita, joille kotiäitiys on päivästä toiseen elämän parasta aikaa?
Kyllä se helpottaa
Äitiyteen, kuten vanhemmuuteen yleensäkin, kuuluvat erilaiset vaiheet. Välillä on raskaampaa ja välillä helpompaa.
Uudenuutukaisille vanhemmille valehdellaan mielestäni (hyvää tarkoittaen) päin naamaa. Yövalvomiset, koliikki-itkut ja tiheän imun kaudet loppuvat kyllä aikanaan.
Mutta ei se elämä siitä helpotu, se vain muuttuu toisenlaiseksi.
Mutta hei, se on aivan ok koska se kuuluu elämään.
Elämästä ei ikinä tule valmista. Ei tule vaihetta, jolloin kaikki on niin kuin pitääkin ja täydellisesti.
Elämä on yhtä säätöä. Lapsiperheessä yllättäviä tilanteita tulee ja joustoa vaaditaan. Pinna kiristyy ja tulee sanottua pahasti.
Asiat voidaan kuitenkin sopia ja niistä voidaan ottaa opiksi.
Yhteenveto
Kokemukset kotiäitiydestä vaihtelevat.
Aivan samoin kuin voidaan kuvailla, että yhden palkkatyö on kevyttä ja helppoa ja toisen fyysistä ja raskasta, on yhden kotiäidin päivä rauhallinen, leppoisa ja nautinnollinen ja toisen taas itkunsekainen, kaoottinen ja kiireinen.
Eiköhän siis lopeteta turha leimojen liimaaminen ihmisten otsiin ja tarkastella jokaista ihmistä yksilönä, jolla on oma tarinansa?
Tuomitsematta.
