Viime aikoina olen törmännyt virkistävän usein äiteihin, jotka uskaltavat puhua suoraan kokemuksistaan äitiydessä.
Että he eivät halua koko ajan olla lastensa kanssa.
Tai että he eivät aina nauti vauvan kanssa kotona olosta.
Tai että he ovat helpottuneita, kun mies hakee lapset vuoroviikoksi luokseen, jotta äiti voi keskittyä työntekoon ja omiin juttuihin.
Nämä kaikki yllämainitut ovat asioita, joita harva uskaltaa sanoa ääneen voimakkaan kritiikin ja tuomitsemisen pelossa.
Sillä eihän äiti noin voi sanoa? Vai voiko?
Onko silloin kiittämätön omasta äitiydestään, jos uskaltaa puhua myös äitiyden kurjista puolista? Että kaikki ei olekaan ihanaa 24/7?
Yllä mainitut asiat eivät tarkoita, että äiti ei rakastaisi lapsiaan yli kaiken. Että äiti ei tarvittaessa olisi valmis uhraamaan kaikkea heidän vuoksensa. Että lapsi ei olisi ollut kauan toivottu ja haluttu.
Kuitenkin, jos samat asiat kuulisi lapsen isän suusta, harva ryhtyisi tuomitsemaan.
Äitiyden plussat ja miinukset
Tässä artikkelissa haluan nostaa esille äitiyden plussia ja miinuksia.
Internetin keskustelufoorumeissa saa hyvän kuvan siitä, mikä meitä äitejä väsyttää ja rasittaa. Äidit kertovat, miksi äitiys saattaa jopa kaduttaa. Usein se, mitä oletimme äitiyden olevan, osoittautuukin joksikin aivan muuksi.
Äidiksi tuleminen ei myöskään ole mikään ihmekapseli, jonka avulla elämä muuttuu ikuiseksi auvoksi, täyteläiseksi ja valmiiksi.
Äitiys antaa, ottaa, kasvattaa, murjoo, palkitsee, opettaa, jalostaa ja kyllä, aika usein myös vituttaa.
Noin. Nyt se on sanottu ääneen.
Äitiys kulkee mukana koko elämän, muodossa tai toisessa.
Oman elämäsi olosuhteet vaikuttavat paljon kokemukseesi äitiydestä.
Parisuhde tai sen puuttuminen, yksinhuoltajuus, henkinen tai fyysinen sairaus, taloudellinen niukkuus, tukiverkkojen puute, aiemmat kokemukset kuten toistuvat keskenmenot, asumisjärjestelyt ja niiden edelleen.
Yhdellä kaikki elämän ulkoiset elementit voivat olla mallillaan ja elo näyttää muille kadehdittavan täydelliseltä. Totuus voi kuitenkin olla jotain aivan muuta.
Toisen elämä taas saattaa näyttää niukalta, homssuiselta ja keskeneräiseltä. Mutta hän saattaa olla onnellinen omastaan ja nauttia äitiydestä enemmän kuin se, jonka palikat ovat niin sanotusti järjestyksessä.
Myös omat uskomuksesi, lapsuuden perheessä opitut tavat ja toimintamallit vaikuttavat.
Jokainen lapsi on lisäksi oma ainutlaatuinen yksilönsä vahvuuksineen ja heikkouksineen. Jokainen lapsi on jo biologisesti ihme, jota ei kaikille suoda.
Lapsi voi olla kauan toivottu ja rakastettu. Mutta silti hän voi osoittautua aika rasittavaksi tyypiksi, josta välillä kaipaisi lomaa. Nämä kaksi asiaa eivät sulje pois toisiaan.
Jokainen äiti on varmasti kiitollinen ja onnellinen lapsistaan.
Katso myös tämä postaukseni: Kun äitiys onkin pettymys
Katsotaanpa, mitä netin keskusteluryhmissä sanotaan äitiydestä. Mikä siinä on ihanaa ja mikä kamalaa? Otetaan ensiksi plussat. Huomaa, että lista ei ole kattava eikä voikaan olla, sillä plussat riippuvat jokaisen äidin omista kokemuksista.
Äitiyden plussia
- se, jolle on lapsia annettu, voi olla aidosti kiitollinen joka päivä, kaikille tämä ei ole itsestäänselvää
- Suomessa meillä on mahdollisuus valita, meneekö töihin vai jääkö kotiin lapsen kanssa
- lapsilta oppii paljon: kärsivällisyyttä, organisointikykyä, priorisointia, rohkeutta,venymistä, mukautumista ja improvisointia näin muutamia juttuja mainitakseni.
- Tiedät, että selviät jatkossa mistä vain, olethan selvinnyt äitiydestäkin
- olet pienen ihmisen tärkein ja rakkain ihminen
- lapset ovat suloisia ja heidän kehitystään on hauska seurata
- lapselta saatu pyyteetön rakkaus on ehkä parasta ikinä
- kun huomaat, että lapsestasi on kasvanut ihana, rakas ja kunnon ihminen
- parhaimmillaan löydät oman potentiaalisi ja voimasi
- ehdoton rakkaus omaan lapseen
Äitiyden miinuksia
- ei saa nukkua tarpeeksi
- ei ole aikaa omille harrastuksille tai itselle
- omien tarpeiden jatkuva siirtäminen
- työt on järjestettävä hoitoaikojen mukaan tai hoito työaikojen mukaan
- 24/7 vastuu ja huolehtiminen
- taloudellinen niukkuus, mikäli valitsee kotiäitiyden
- päivät toistavat itseään
- alat pelkäämään ja huolehtimaan asioista, joita et ennen tullut ajatelleeksikaan
- syyllisyydentunne, joka pulpahtaa pinnalle mitä ihmeellisimmistä asioista
- vastuu toisesta ihmisestä
- lapsen erityiset tarpeet tai ominaisuudet voivat vaatia todella paljon voimia
- pienet lapset, pienet murheet – isot lapset, isot murheet?
- rakkaan lapsen vakava sairaus pysäyttää ja järkyttää ja pistää koko arvomaailman uusiksi
- lapsi ei aina ole suloinen, helppo tai edes kovin rakastettava, silti on sinun tehtäväsi rakastaa ja olla läsnä
- riittämättömyyden tunne: pitäisi olla kaikkea kaikille yhtäaikaa
- hormonitoiminnan muutokset ja sen seuraus psyykeen ja oikeastaan kaikkeen
- jatkuva kiire ja multitaskaus
- annat itsestäsi kaiken ja vielä vähän enemmän
- moniongelmainen lapsi väsyttää vanhempia tavallista enemmän
- joudut katsomaan itseäsi peiliin: kuka olet, mikä sinulle on tärkeää ja mitä reaktiosi asioihin sinusta kertovat? Millainen äiti olet?
- Todellisuus ei vastaakaan kuvitelmaasi (harvoin vastaa)
Haluaisitko toteuttaa itseäsi äitiyden ohessa? Katso siinä tapauksessa nämä postaukseni:10 itsensä toteuttamisen tapaa kotiäidille
sekä
100 tapaa toteuttaa itseäsi ja unelmiasi arjessa
Lopuksi
Neutraalisti katsottuna voidaan todeta: äitiys on kuitenkin vain yksi osa elämääsi.
Jokainen äiti on niin paljon muutakin kuin äiti.
Vuodet kuluvat ja lapset kasvavat.
Älä tavoittele täydellisyyttä.
Uskalla luopua ainakin hetkellisesti asioista, jotka tällä hetkellä eivät ole realistisia. Palaa niiden pariin, kun voimavarasi ja motivaatiosi ovat taas kohdillaan.
Kaikelle on aikansa. Uskalla pysähtyä hetkeen – aina ei tarvitse olla menossa tukka putkella.
Yritä siis nauttia raskaistakin vuosista lasten kanssa, sillä jonain päivänä nekin saattavat kultaantua muistoissasi. Rakas lapsesi on pieni vain hetken, vaikka se ei siltä aina tunnukaan.
Sinun aikasi tulee vielä.
Mitä pidit tästä postauksesta?
Kuulisin mielelläni sinun kokemuksiasi äitiydestä: onko äitiys ollut sinulle pääosin ihana kokemus vai päivittäistä taistelua? Tai kenties jotain siltä väliltä?
Jaathan tämän artikkelin myös kaverille, jos tykkäsit! Kiitos!
