romantiikka

Romantiikkaa äidin arkeen eli TOP 5 rakkaustarinat, jotka eivät jätä kylmäksi

Kesällä sitä haluaa viihteenkin olevan kepeämpää lajia.

Tässä postauksessa kerron sinulle 5 parasta kaikkien aikojen rakkaustarinaa, joko kirjan tai elokuvan muodossa. Nämä romanttiset tarinat ovat syystä klassikoita ja koskettavat taatusti jokaista romantiikannälkäistä.

Pidemmittä puheitta, aloitetaan.

Hiljaiset sillat (The bridges of Madison county)

Robert James Wallerin romaaniin perustuva tarina koskettaa syvältä. Clint Eastwoodin elokuvaksi (1995) pukema rakkaustarina on harvinaislaatuinen siitäkin syystä, että päähenkilöt ovat jo kypsään aikuisikään ehtineitä.

Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1965, joskin välillä hypähdellään myös nykyhetkessä.

Maatalon emäntä Francesca Johnson (elokuvassa Mery Streep) saa kauan kaivatun miniloman arjen uurastuksen lomaan, kun mies ja lapset lähtevät maatalousmessuille useaksi päiväksi.

Loman aikana ovelle saapuu National Geographicin valokuvaaja Robert Kincaid (Eastwood), joka kyselee Francescalta hänen asuinpaikkansa Madison Countyn kuuluisista katetuista silloista. Fransesca opastaa miehen siltojen luokse.

hiljaiset-sillat

Pian näiden kahden eri maailman kasvatin välille kasvaa rakkaus ja syvä intohimo. Neljän päivän aikana Francesca ja Robert löytävät toisistaan sielunkumppaninsa.

Romanttiset tarinat eivät aina jaksa pitää otteessaan loppuun asti, mutta niin Wallerin kirja kuin Eastwoodin elokuvakin onnistuvat siinä mainiosti verkkaisesta yleisolemuksesta huolimatta.

Elokuvan tähtiä ovat kiistämättä konkarinäyttelijät Streep ja Eastwood, jotka ilmaisevat koskettavan tarinan uskottavasti ja riipaisevasti.

Tarina pitää otteessaan ja lukija jää miettimään: entä jos? Entä jos Francesca olisikin valinnut toisin? Mitä sitten olisi tapahtunut?

Annan tälle rakkaustarinalle täydet 10/10 pistettä.

Wallerin tarina on muuten syksyllä 2022 nähtävissä myös Helsingin kaupunginteatterissa samannimisessä näytelmässä Hiljaiset sillat, jonka pääosissa ovat Merja Larivaara ja Kari Heiskanen.

Tuulen viemää

Disclaimer:

Margaret Mitchellin Tuulen viemää (Gone with the Wind, 1936) on ristiriitainen ja järkälemäinen teos. Vaikka se yhä tänä päivänä kertoo yhden maailman hienoimmista rakkaustarinoista, on kirjassa paljon kritiikin aiheita.

Avoimen rasistiset kommentit ovat suurin aihe sille, että elokuva hyllytettiin hetkeksi esimerkiksi HBO Maxin valikoimasta. Tauon jälkeen elokuva kuitenkin palautettiin valikoimaan, mutta sen alkuun lisättiin valistava osio, jossa kerrotaan elokuvan aikakauden historiallisesta kontekstista.

Niin kirja kuin elokuvakin on tehty aikakaudella, jolloin rotuerottellu oli Yhdysvalloissa vielä todellisuutta. Tästä kertoo mm. lastenhoitajatarta esittäneen Hattie McDanielin ensimmäisenä mustana saama Oscar, joka myönnettiin erillisessä huoneessa valkoisesta yleisöstä.

Lisäksi Tuulen viemää tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltain sisällissodan aikaan, jolloin orjuus oli etelävaltioissa vielä sallittua.

Eli ei mitään pikkujuttuja, jotka voisi ohittaa olankohautuksella. Tarina on sekä oman aikakautensa että tarinansa aikakauden lapsi ja sellaisena se on otettava. Se siis sisältää asioita, jotka voivat loukata, saada närkästymään ja tehdä vihaiseksi.

Klassikko syystäkin

Kaikesta tästä huolimatta, kirja on myös koskettava rakkaustarina. Jos keskitytään puhtaasti rakkaustarinaan Scarlettin ja Rhettin välillä, voidaan sanoa, että kirja on syystäkin klassikko.

Scarlett O’Hara on plantaasin omistajan hemmoteltu tytär, kaunotar, joka kietoo miehen kuin miehen pauloihinsa. Syttymäisillään oleva sota ei voisi vähempää kiinnostaa Scarlettia, jolle kaikki on aina tarjoiltu kultalusikalla.

Scarlett, nuoresta iästään johtuen, jahtaa pitkään jotakin, joka vain ei ole häntä varten eli Melanie Wilkesin puolisoa Ashleyta. Ashley on kuitenkin Scarlettille vain pilvilinnoja tai unelma rakastumisesta, olla rakastettu.

Kohtalokkaissa juhlissa pääpari Scarlett ja Rhett kohtaavat toisensa. Rhett ihastuu välittömästi, mutta Scarlet ei.

Pääparin rakkaus kasvaa vuosien myötä erityisesti hemmotellun Scarlettin kasvutarinan myötä. Tarinan keskiössä on kaksi kovatahtoista, itsekeskeistä ja vahvaa ihmistä, jotka ovat rakentaneet ympärilleen kovat suojamuurit suojellakseen todellista sisintään. Mutta kuten kaikki, myös vahvinkin meistä tarvitsee rakkautta.

Tuulen-viemaa

Köydenvetoa pääparin välillä

Scarlett ja Rhett vain ovat liian vahvoja myöntääkseen tämän toisilleen. Kun yksi on valmis antautumaan rakkaudelle, toinen on ehtinyt luovuttaa. Oikea ajoitus tuntuukin ylpeyden ohella olevan se asia, joka tuottaa parille eniten vaikeuksia.

Rhett on läpi tarinan mustasukkainen Ashleylle. Mutta tämä veijarimainen, merirosvoista periytyvä tumma komistus ja seikkailija varoo paljastamasta todellisia tunteitaan Scarlettille, joka on tunnettu siitä, että hurmaa miehen kuin miehen.

Rhettin itsevarmuus ja vahvuus taas tuntuu ärsyttävän Scarlettia. Herrasmiehiin tottunut mutta miehiä hyväkseen käyttävä Scarlett ei voi uskoa, että joku mies pistää kovan kovaa vastaan hänen kanssaan.

Kirjan aikana pari päätyy yhteen ja taas eroon toisistaan. Scarlett ei kuitenkaan missään vaiheessa osaa päästää irti Ashleysta, tavoittamattomasta unelmasta. Lisäksi parin yhteiseloa varjostaa synkkä tapahtuma, joka lyö kiilaa jo entisestään toisistaan erilleen ajautuneen parin välille. Kumpikaan ei osaa käsitellä suruaan rakentavasti tai käyttää yhteistä rakkautta voimavarana.

Kirja päättyy dramaattisesti. Silti Mitchell jättää oven raolleen Scarlettille, joka tokaisee vielä saavansa miehensä takaisin, sillä loppujen lopuksi, huomenna on uusi päivä.

magnolia

Saako Scarlett sitten Rhettiin takaisin?

Mitchell ei ikinä kirjoittanut jatko-osaa kirjalle, mutta sen teki Alexandra Ripley vuonna 1991 romaanissaan Scarlett, jossa käsitellään tapahtumia tuon dramaattisen lopun jälkeen.

Lisäksi 1990-luvulla tehtiin television b-luokan minisarja Scarlett (pääosissa Joanna Whalley-Kilmer ja Timothy Dalton), joka yhdisteli alkuperäistä Tuulen viemää ja Ripleyn teosta melko vapain ottein).

Donald McCaig taas kirjoitti miehisen näkokulman rakkaustarinaan romaanillaan Rhett (Rhett Butler’s people) vuonna 2008.

Kaikesta kiistanalaisuudesta huolimattaan Tuulen viemää on edelleen yksi kaikkien aikojen rakkauskertomuksia.

hemmottelu-romantiikka

Deveraux, Jude: Knight in a shining armour

Jude Deveraux’n Knight in a shining armour on herkullista luettavaa. Kirjassa syödään hyvin, ihastellaan mieskauneutta ja touhutaan myös vällyjen välissä. Suurin syy on kuitenkin romantiikan mestarin Deveraux’n oivaltava ja harvinainen tarina.

Dougless Montgomery on kiltti, epäitsekäs ja muodokas nuori nainen, perheensä musta lammas, jolta ei odoteta mitään sen kummempaa. Douglessin suurin haave on löytää aito rakkaus.

Ehkä juuri tästä syystä hän on valinnut seurustella täydellisen ääliön kanssa, joka on sekä pihi, piittaamaton että Douglessin kanssa täysin vääristä syistä.

Dougless ja hänen miesystävänsä ovat saapuneet yhteiselle lomamatkalle englantilaiseen maalaiskylään. Riidan päätteeksi miesystävä päätyy tylyyn ratkaisuun ja jättää Douglessin rahattomana ja avuttomana seisomaan vanhan hautausmaan pihalle.

Kuin taikaiskusta komea ritari 1500-luvulta ilmestyy sankarittaren silmien eteen. Alun kommellusten ja epäuskon jälkeen Douglessin on uskottava, että mies on aito jalosukuinen menneisyydestä. Lisäksi vaikuttaisi siltä, että hänet on tuotu nykyisyyteen juuri Douglessin vuoksi.

rakkaustarina

Onko heidän tarinansa siis kirjottu historiaan?

Kuten aina, Deveraux kuvaa mehevästi pääparin kompurointia heidän yrittäessään myöntää yhteiset tunteensa. Ymmärrettävästi lisähaastetta parisuhteeseen tuo se seikka, että heidän välillään on kirjaimellisesti satoja vuosia.

Nicholas joutuukin opettelemaan nykyajassa elämisen taitoa Douglessin avustuksella – mikä tuo virkistävää tasa-arvoa muutoin perinteiseen asetelmaan.

Tarina kulkee sujuvasti ja viihdyttävästi siten, ettet kerran aloitettuasi malta laskea kirjaa käsistäsi.

Koska Deveraux’lla tuntuu aina olevan jokin yllätyskortti hihassaan, kerrottakoon, että Dougless saa maistaa myös omaa lääkettään.

Hauska, seksikäs, erilainen ja koskettava. Näillä sanoilla kuvaisin kirjaa.

Deveraux kertookin useissa kirjoissaan naisista, jotka eivät ole uskaltaneet ottaa omaa paikkaansa vaan myötäilevät kaikkien ympärillä olevien tuntoja ja aistimuksia.

Myös tämä kirja jatkaa samalla teemalla. Vaikkakin mies menneisyydestä avustaa Douglessia löytämään oman arvonsa ja ylpeytensä, työn tekee Dougless itse. Niinpä kirja voidaan nähdä myös voimaannuttavana tarinana kaikille miellyttämään oppineille kilteille tytöille.

Huom. En ole itse onnistunut löytämään kyseistä kirjaa suomennettuna. Kerrothan toki, jos sellainen versio on olemassa!

piano

Campion, Jane: Piano

Jane Campionin ohjaama Piano (v.1993) on monin tavoin erilainen, ulkoisesti esteettinen rakkaustarina. Päähenkilöitä ovat puhumaton Ada (Holly Hunter) ja hänen kipakka tyttärensä, jota esittää Anna Paquin. Tapahtumat sijoittuvat 1800-luvun Uuteen-Seelantiin.

Uudisraivaaja, maatilallinen Alistair Stewart ostaa aikakauden mukaisesti itselleen vaimon Skotlannista. Ada ei puhu lainkaan, vaan tytär Flora on tottunut toimimaan äitinsä tulkkina. Adalle rakas piano matkustaa mukana. Koska tuore aviomies ei näy käyttöarvoa moiselle esineelle, hän myy sen paikalliselle Bainesille, joka on vanha merimies ja elää maorien tapaan.

Baines viehättyy sekä pianosta että erilaisesta Adasta ja ehdottaa tilalliselle, että vastineeksi pianotunneista Adan kanssa hän suostuu luopumaan Alistairin kauan häneltä himoitsemista maapaloista.

Alkuun Ada ei tunnu sietävän Bainesia, karkeaa erakkoa.

Jossain vaiheessa heidän välilleen kuitenkin syntyy kiintymystä ja Baines ehdottaa julkeasti, että Ada saa ostettua pianonsa takaisin kosketin kerrallaan, mikäli hän saa Adan soittaessa vapaat kädet.

Tämä kuulostaa meidän aikakautemme korviin lähinnä seksuaaliselta ahdistelulta. Ada kuitenkin tuntee vetoa myös Bainesiin ja suostuu, sillä hän ei ole kiinnostunut suorittamaan ”aviollisia velvollisuuksiaan” miestään kohtaan.

Voidaan kuitenkin jo arvata, että näiden kahden välille kehittyy romanssi ja pianotunnit eivät todellakaan ole enää pelkkiä pianotunteja.

On sanomattakin selvää, että aviomies saa lopulta kuulla näistä kielletyistä tapaamisista. Alkuun mies yrittää estää tapailua lempeämmin keinoin, mutta kun hän löytää Adan koskettimeen raaputtaman rakkaudentunnustuksen, hän ottaa käyttöönsä kovat konstit.

Lopulta Ada joutuu luopumaan myös rakkaasta pianostaan. Tilalle hän saa rakastamansa miehen ja uuden alun muualla. Mereen vajoava piano tuntuu olevan vertauskuva hänen puhumattomuudelleen – kun pianoa ei enää ole, Ada alkaa taas pikku hiljaa puhua.

Vai onko syynä sittenkin rakkaus?

Pianon tarina on ulkoisesta kauneudestaan huolimatta synkähkö. Taitavat näyttelijät kertovat tarinan uskottavasti, mutta kaikkea ei kuitenkaan kerrota auki. Katsoja saa itse päätellä päähenkilöiden tarkoitusperiä ja vaikuttimia. Piano onkin erilainen, älykäs rakkauselokuva.

haaksirikko

Zemeckis, Robert: Cast away (elokuva)

Äkkikatsomalta Tom Hanksin tähdittämä Cast away ei ole rakkaustarina, vaan Robinson Crusoemainen selviytymistarina miehestä, joka viettää neljä vuotta yksin autiolla saarella ilman rihmankiertämää.

Tom Hanks loistaa elokuvassa miehenä, jonka ainoana elämänlankana toimii maailman toiselle puolelle jäänyt rakkaus. Naiselta saatu medaljonki vieressään päähenkilö elättelee toivoa pelastumisesta. Rakkauden lisäksi seuraa pitää koripallo Wilson, jolle Hanks maalaa kasvot.

On yllättävää, kuinka hyvin hiljainen yhden miehen ”show” voi pitää otteessaan: Hanks herää ypöyksin autiolla saarella dramaattisen lentokoneen alasajon seurauksena.

Hän tekee kaikki mahdolliset virheet, yrittää, erehtyy, masentuu, sairastuu, selviytyy ja lopulta, ihme ja kumma, pääsee myös pois saarelta.

Miehelle, joka on viettänyt yönsä luolassa, pyydystänyt oman ruokansa ja taistellut alati vaanivaa elämänhalun katoamista vastaan, paluu hyvinvointiyhteiskuntaan on shokki.

Suurin shokki on kuitenkin ymmärtää, että ajan hammas on nakertanut puhki suhteen hänen ja kotiin jääneen rakkaan välillä. Rakas on löytänyt toisen.

Elokuvan viimeisille minuuteille asti vedetty jännitys pitää otteessaan.

Vieläkö pääparilla on toivoa? Molemmat ovat edelleen toistensa sielunkumppanit.

Vanhan sanonnan mukaan on parempi rakastaa ja menettää kuin olla koskaan rakastamatta. Mitä mieltä sinä olet? Voiko rakkaus kantaa, vaikka sitä ei ikinä saisikaan omakseen?

Lopuksi

Mitä mieltä sinä olet näistä valinnoistasi? Olisitko valinnut toisin?

Onko sinulla vinkata jokin elämää suurempi elokuva tai kirja?

Kerro toki mielipiteesi kommenteissa, ja jos pidit tästä listasta, jaa se myös ystävällesi.

Mitä mieltä olet, kommentoi niin jutellaan lisää!

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.