Lapseni aloittivat tällä viikolla päiväkodin. Aloitus oli pehmeä ja päivät tavallista lyhyempiä.
Silti muutos oli suuri koko perheelle.
Päiväkodin aloittaminen ei olisi voinut tulla parempaan aikaan. Minä en nimittäin enää ”riittänyt” lapsilleni. Samanikäisten lasten seuran tarve oli aistittavissa lapsistani joka tavalla.
Minä aloin olla kuin tyhjä astia. Kaikkeni antanut.
Aloin myös olla hyvin, hyvin väsynyt kotiäitiyteen.
Jatkuvaan väsymykseeni oli tarkemmin mietittynä useita eri syitä:
- liian ahtaat ja toimimattomat asuinneliöt
- kaksi erittäin vilkasta ja fyysistä lasta kotihoidossa
- puolison etätyöt yllämainituissa olosuhteissa
- oma äärimmäinen vaativuuteni itseäni ja tekemisiäni kohtaan
- kotihoidontuella eläminen ja kituuttelu
- jatkuvat pienet vastoinkäymiset ja perusarkea vaikeuttavat tekijät
- pandemia
- viime aikojen maailmanmeno kaikkine lieveilmiöineen
Listattuani nuo asiat mielessäni ymmärsin eläneeni jo vuosia poikkeustilassa.
Poikkeustila sanana kertoo jo kaiken: poikkeus. Tila, jonka ei ole tarkoituskaan kestää aikaansa pidempään.
Ei siis ihme, että olin väsynyt.
Maailmanlaajuinen poikkeustila ja henkilökohtainen poikkeustila
Koko maailma on elänyt viimeiset pari vuotta poikkeustilassa pandemian vuoksi.
Kirsikkana kakun päälle tuli vielä Ukrainan kauhistuttava tilanne.
Vaikka en voikaan vaikuttaa maailman tapahtumiin tai pandemian kulkuun, omaan elämäntilanteeseeni kykenen vaikuttamaan ja teenkin sitä koko ajan.
Voin viimein huokaista helpotuksesta ja kiittää sekä kotimaista varhaiskasvatusta että kevättä. Maailmantilanteesta huolimatta kevät tuo joka vuosi toivon mukanaan.
Jo kevätaurinko saa uskomaan ja toivomaan johonkin parempaan.
Yllä listaamani asiat ovat kaikki väliaikaisia poikkeustilanteita, jotka vaativat erityistä jaksamista.
Tiedän kyllä, että moni muu käy elämässään läpi paljon pahempia ja vaikeampia asioita.
Ukrainalaisten hätä kasvaa päivä päivältä. Sydämeni itkee heidän ja heidän lastensa puolesta.
Tarkoitukseni ei siis ole valittaa pienistä. Olen valtavan kiitollinen kaikesta hyvästä, mitä elämässäni on. Itsenäinen Suomi tuntuu päivä päivältä arvokkaammalta asialta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että yhden suuri tuska ei saa sulkea pois toisen pienempää tuskaa.
Hyvää tarkoittava lohduttaja saattaa sanoa sinullekin tuskan hetkelläsi: ”Mutta olisit kiitollinen siitä, että XXX…Tai että: ”Mutta XXXX äideillä ei ole edes XXX…
Totta.
Kiitollinen pitää ehdottomasti osata olla. Mutta pelkällä kiitollisuudella ei pitkälle pötkitä, jos oma elämä on solmussa ja tuska jokapäiväistä.
Toksinen positiivisuus ei siis kanna pitkälle. Annetaan jokaisen tuntea omat tunteensa ja tuskansa. Jokaisella on oikeus omiin tunteisiinsa.
Tuska ja turhautuminen. Itku ja hammastenkiristys: milloin elämä helpottaa? Miksi kaikki on aina niin vaikeaa? Yritän ja yritän, mutta mitään muutosta parempaan ei silti tapahdu…
Osaatko samaistua?
Välillä olin jo luopua toivosta. Mutta tiedätkö mitä? Asiat ovat jo huomattavasti paremmin. Tunnen toivoa, iloa ja uskoa tulevaan. Uskon kykyyni vaikuttaa positiivisesti sekä omaan että muiden elämään. Antaa jotain hyvää takaisin maailmalle.
Onko olosi toivoton? Kurkkaapa siinä tapauksessa tämä artikkelini: Toivoa on aina!
Määrääkö liskoaivot tahdin sinun elämässäsi?
Luettuasi tämän artikkelin loppuun tiedät, mitä tarkoittaa jatkuva fight or flight-tilassa eläminen. Osaat kenties myös erottaa elämässäsi uuvuttavat, poikkeustilaa muistuttavat asiat paremmin kuin ennen.
Ihmismieli on nimittäin hassu: me totumme miltei mihin tahansa.
Esimerkin vuoksi: usein ihmetellään, miksi väkivaltaisessa parisuhteessa elävät naiset eivät vain lähde. Mutta kaikki sellaisessa eläneet osaavat yleensä sanoa, että asia ei ole aivan niin yksinkertainen kuin luulisi.
Usein ymmärrämme elävämme poikkeuksellisesti vasta sitten, kun joku ulkopuolinen siitä meille huomauttaa. Siihen asti olemme ”huijanneet” itseämme, että asiat ovat aivan normaalisti.
Olemme ehkä tsempanneet itseämme, että kyllä se kohta helpottaa. Tämä on vain väliaikaista. Kun jaksat vielä vähän aikaa, kaikki muuttuu paremmaksi…
Ja kas kummaa, yhtäkkiä poikkeustilaa onkin kestänyt vuosikausia. Heräät kuin prinsessa Ruusunen uniltaan ja ihmettelet: miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?
Eli ei ole ihme, jos sinua väsyttää. Jos vuodesta toiseen sinnittelet pienellä rahalla. Jos olet syystä tai toisesta evakossa ja odotat, että vihdoin saat oman kodin.
Jos lapsesi sairastelee jatkuvasti. Jos puoliso ei paranna tapojaan lupauksistaan huolimatta. Jos eksä ei hoida velvollisuuksiaan.
Jos pandemia on vienyt työt sekä sinulta että puolisolta. Jos se kauan haaveilemanne maallemuutto ei vain onnistu hyvistä aikeistanne huolimatta.
Jos murehdit toisessa maassa asuvien sukulaistesi hyvinvoinnista päivittäin. Jos sairautesi uusiutuu kerta toisensa jälkeen ja vie jalat alta. Ja niin edelleen. Ja niin edelleen.
Liskoaivot ja taistele tai pakene-reaktio
Disclaimer: Haluan muistuttaa, että en ole ihmismielen asiantuntija, terapeutti, psykiatri tai psykologi enkä työskentele hoitoalalla. Olen tavallinen äiti. Kirjoitukseni perustuu siis lähinnä omiin kokemuksiini sekä mainitsemaani lähteeseen. Mahdollisista asiavirheistä otan luonnollisesti vastuun. Jos tarvitset apua jaksamiseesi tai mielenterveyteesi, otathan ensisijaisesti yhteyttä osaavaan ammattiauttajaan.
Ihmisen aivot koostuvat Ylen artikkelin mukaan kolmesta eri osasta: liskoaivoista, tunneaivoista ja järkiaivoista. Lähde
Liskoaivot löytyvät alkeellisimmiltakin elämänmuodoilta. Tunneaivot taas ovat hieman kehittyneemmät ja löytyvätkin kaikilta nisäkkäiltä. Järkiaivot taas ovat se…no, järkevin osa aivoista.
Normaaliolosuhteissa toimintaasi ohjaavat järkiaivot. Kun taas joudut hätätilanteeseen tai poikkeustilaan, liskoaivosi kaappaavat vallan. Keskityt vain ja ainoastaan selviämään hengissä. Luova ja järkevä ajattelu onkin tarpeetonta luksusta tilanteessa, jossa on joko taisteltava tai paettava.
Järkiaivojen ollessa ohjaimissa käyttäydyt normaalisti ja fiksusti. Liskoaivot muuttavat sinut hetkessä Hulkiksi, vihreäksi hirviöksi, joka talloo alleen kaiken vain selviytyäkseen.
Kun olet uupunut tai uupumispisteessä, toimit jatkuvasti liskoaivojen tilassa.
Mitä tämä sitten tarkoittaa fyysisesti ja henkisesti? Kun stressi jatkuu liian pitkään, tämä taisteluun vahvistava järjestelmä alkaakin kääntyä itseään vastaan.
Kehosi reagoi mm. nopeampana sykkeenä, kortisolitasojen vaihteluna ja uupumuksena.
Olet kyynisempi, pohjattoman väsynyt etkä näe tietä pois elämäsi umpikujasta.
Ulkopuoliset saattavat kokea uupumuksesi tylyytenä tai välinpitämättömyytenä.
Itse keskityt vain selviytymään, suorittamaan ja tekemään sinulta vaaditut asiat.
Et kuitenkaan malta pysähtyä, vaikka näet varoitusmerkit. Yksi varoitusmerkeistä voi olla se, että asia, jonka tekeminen ennen vei sinulta vartin, kestääkin nyt tunnin. Tai ehkä et aivan muista kaikkia hetkiä päivästäsi? Niiden tilalle on tullut aukkoja.
Minulle on sinulle myös hyvä uutinen.
Ylen artikkeli nimittäin kertoo, että aivosi osaavat buutata itsensä. Kun itse et ymmärrä tai osaa hidastaa, aivosi ja kehosi tekevät sen puolestasi. Pysähtyminen tulee viimeistään silloin.
Vaikka ymmärrettävästi koemme tämän romahtamisen negatiivisena, se on oikeasti hyvä asia ja kohta, jossa muutos parempaan vasta alkaa.
Vaikka lepo auttaakin univajeeseen ja väsymykseen, itse uupumuksen syitä se ei poista. Burnout voi kestää jopa vuosia tai vaikuttaa pysyvästi psyykeesi ja työkykyysi.
Psykologi Susanna Paarlahti muistuttaa Ylen artikkelissa, että tärkein ja ensimmäinen askel toipumiseen on rauhoittua ja hengitellä. Elimistösi on nimittäin liskoaivojen jyllätessä jatkuvassa paniikkitilassa.
Kuten mihinkään ihmismielen tai jaksamisen ongelmaan, myöskään uupumuksen hoitoon ei ole pikaratkaisuja. Onkin tärkeää käydä läpi kaikki parantumisen vaiheet ja niihin liittyvät tunteet.
Vertaistuki onkin tällöin kullanarvoista. Se, että joku kuuntelee ilman, että yrittää jatkuvasti ”korjata tilannetta”. Vain kuuntelee.
Tärkeää toipumisessa on kiireettömyys. Älä yritä väkisin korjata itseäsi. Varsinkin suorittajaluonteelle tämän sisäistäminen on vaikeaa. Se, että et tee yhtään mitään, on olennaista toipumisellesi.
Lapsiperheessä minkään tekemättömyys on myös ikuinen haaste. Tässä kohtaa mitataankin todellisten ystävien, perheen ja lähipiirin arvo.
Haluavatko he auttaa sinua tiukan paikan tullen? Jos et saa apua muualta, soita esimerkiksi neuvolaasi, Mannerheimin lastensuojeluliiton auttavaan puhelimeen, Naisten linjaan tai vaikkapa Mieli ry:n kriisipuhelimeen. Älä jää yksin.
Lue lisää äidin uupumuksesta: 20 merkkiä, joista tunnistat olevasi uupunut äitiyteen!
Valoa tunnelin päässä
Moni uupumusta aiheuttavien asioiden listallani olevista tekijöistä on jo muuttunut paremmaksi. En kuitenkaan sano, että katuisin kotona oloa. Lasten kanssa kotiin jääminen oli tietoinen päätös.
Mutta neljä vuotta kotiäitinä oli paljon vaikeampaa kuin olisin ikinä osannut kuvitella.
Tiedän, että kaikki eivät koe asiaa näin. Olosuhteet ja elämät, samoin kuin lapset, ovat kaikki erilaisia. Minulla tämä meni näin.
Samalla olen kuitenkin ylpeä itsestäni. Perustin toiminimiyrityksen, aloin blogata ja tuottaa sisältöä sosiaaliseen mediaan nollasta. Samalla kun hoidin kahta vilkasta lasta kotona.
Koska olemme kaikki erilaisia ymmärrän, että saavutus ei välttämättä ole mielestäsi kovin kummoinen. Eikä se haittaa.
Koska tiedän itse, minkälaista tuskaa olen käynyt läpi ja mitä olen saavuttanut. Olen ylittänyt oman vuoreni. En siis kilpaile kenenkään muun kuin itseni kanssa.
Aina välillä ajattelen, että me äidit olemme tosielämän supersankareita. Henkinen kantokykymme on uskomaton. Meilläkin on tottakai rajamme.
Mutta ehkä jotain tuosta äitiyden myyttisestäkin voimasta on tarttunut johonkin syvällä minussa. Koska äitiys on jatkuvaa epämukavuusalueella toimimista, siitä myös oppii valtavan paljon.
Kylmää tekemistä silloin, kun muut ovat hädissään. Rohkeutta toimia, kun muita pelottaa. Uskoa elämään, koska äitinä nyt vain et voi luovuttaa. Haluat uskoa parempaan huomiseen – jos et muuten, niin lastesi vuoksi.
Mitä jos me kaikki äidit käyttäisimme tuota äitienergiaa myös itsemme hyväksi? Mitä kaikkea valtavan hienoa voisitkaan saavuttaa? Siinäpä pureksittavaa.
Osaatko sinä laittaa itsesi ensimmäiselle sijalle? Katso tämä artikkelini: Äitiys ja itsensä ykkössijalle laittaminen
Mikä minua auttoi?
Sanotaan, että ihmisellä on tapana liioitella omaa osuuttaan positiivisissa elämäkäänteissä ja onnistumisissa, kun taas vastoinkäymiset laitetaan muiden syyksi. Jotta en ottaisi kaikkea kunniaa valoisammista ajoista itselleni, aloitan minusta riippumattomista tekijöistä:
- kevät ja valo
- sattuma
- upea tuuri saada ihana hoitopaikka kodin vierestä ja molemmat lapset samaan ryhmään haluamaani ajankohtaan
- ystävälliset ja hyväntahtoiset ihmiset, jotka haluavat pyyteettömästi auttaa
- rakastava perhe, suku ja lähipiiri
- vertaistuki ja uudet, upeat ja inspiroivat ihmiset, joita olen blogatessani tavannut ja joiden kanssa teen yhteistyötä
- parhaat valmennukset ja verkkokurssit, joiden valmentajat ovat alojensa ykkösiä
Omaa ansiotani ovat olleet:
- usko ja sitoutuminen omaan intohimooni kotiäidin velvollisuuksista huolimatta
- kova työ
- vaikeuksista huolimatta uskon, että muille pitää olla hyvä: Tee niin muille, kuin haluaisit itsellesikin tehtävän.
Tämän olen oppinut jo varhain kotoa. Olen useassa kohtaa elämässäni huomannut, että tämä on aina pidemmän päälle kannattanut.
Aina kaikki eivät ole kaikille kivoja, mutta ainakin itselläni on puhtaat jauhot pussissa ja hyvä omatunto. Pidemmän päälle olen aina saanut enemmän kuin ikinä olisin uskonut saavani.
- Avoin asenne ja pelkojen kohtaaminen
- valmius muuttaa itseäni ja toimintaani tarpeen vaatiessa
Mitä olisin voinut tehdä paremmin?
- Nukkua enemmän
- olla kivempi lapsilleni: ei ole heidän syytänsä, jos äiti on väsynyt tai stressaa työasioita
- luottaa siihen, että maltillisempikin vauhti riittää ja vie eteenpäin
- huomioida puolisoa enemmän, olen pitkään ollut kuin höyryjuna, jonka jarrut ovat epäkunnossa…aikaa puolisolle ei ole jäänyt yhtään liikaa
Lopuksi
Elämme nyt kaikin mahdollisin tavoin poikkeuksellisia aikoja. Jo jatkuvasti muuttuva korona-tilanne on tehneet perheellisten elämästä tavallista raskaampaa. Venäjän ja Ukrainan välinen sota yllätti kaikki ja syö perustavaa uskoamme ihmisyyteen.
Henkilökohtaisessa elämässäsi saattaa olla haasteita, jotka kaatavat sinut polvillesi.
Aina on kuitenkin toivoa. Hyvä uutinen on se, että kun kaikki on epävarmaa, kaikki on myös mahdollista.
Ehkäpä nämä haasteelliset ajat ovatkin merkki sinulle: tavoittele rohkeasti omia unelmiasi. Älä tyydy pienentämään itseäsi. Ansaitset parempaa. Ainoa suunta on ylöspäin.
Lähde:
Aivot ovat viisaat – Ne osaavat buutata itsensä, kun stressi on jatkunut liian kovana liian pitkään:
Mitä pidit tästä postauksesta?
